Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

maanantai 17. helmikuuta 2014

Masentava vai jänittävä maanantai?

Joskus ajattelin että maanantai on hirmu masentava päivä, mutta ei se oikeastaan ole. Tänään oli harvinainen maanantai kun meillä oli vapaapäivä, yleensä olen aina maanantaisin töissä. Toki vapaapäivät sisältävät aina pientä ohjelmaa puheterapia, kauppa, neuvola jne. Että oikeinkin sähäkkä päivä. 

Tänään oli keskimmäisen pörröpään neuvola, jota jännitimme hieman. Mutta hän yllätti kyllä ihan täysin, kaikki kuusi vuotiaiden tehtävät meni niin hienosti, että minä vain pyörittelin silmiäni että mitä ihmettä. 
Keskimmäisellä pörröpäällä siis suurin ongelma on epäselvä puhe mutta muuten hänellä on sitten muita vahvuuksia, kuten ihan loistava kyky tulla toimeen ihmisten kanssa ja ihan mielettömän hyvä keskittymiskyky.
Johtunee kenties kaikisata terapioista missä hän käy. Jopa rokotus, jonka äiti oli kokonaan unohtanut, onnistui ilman itkua.. lasten ohjelmat vain puhelimesta pyörimään ja hän keskittyi siihen, jolloin suurin pelko unohtui. Koskettavan ihanaa huomata kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy ja taidot karttuvat. Enää tuleva esikoulu ei jännitä niin paljon äitiä:) 

On muuten mielenkiintoista kun kaikki lapset ovat hyvin erilaisia ja huomata kuinka myös vanhempien odotukset ja pelot ovat jokaisen kohdalla hyvin erilaisia. Välillä se on pirun raskasta ja välillä taas niin mielettömän palkitsevaa.

Tämä ei niin masentava maanantai sai illalla vähän erilaisen lopun.. Lapset lähti mummolle kylään ja samantien heittäydyin isoimman pörröpään kainaloon ja otettiin kevyet parin tunnin päikkärit. Heräsimme puoli kahdeksan puhelin soittoon että keskimmäinen lapsi oksentaa. Hän oksentaa yleensä helposti ja ajattelimme että se on ohi menevää.

Nyt sohvan molemmissa päissä makaa oksennustauti potilas ja pyykkikone laulaa ja se saa varautua laulamaan aika kauan. Minä olen rakentanut lattialle itselleni ja koiralle majan, jossa päivystän kuppi ojossa, varmistaakseni etten saa oksennusta niskaan. 

Reipas kuukausi sitten olisin ollut tässä tilanteessa varmaan hieman eri mielentilassa.. Mutta uskomatonta mutta totta näen tässäkin valoisen puolen. Huomenna mieheni "pystyy" olemaan (tähän väliin yksi oksennus) töistä pois koska tiistai on viikon helpoin päivä..no helpoin ja helpoin. Keskiviikon pystymme myös sumplimaan suht kivuttomasti. Ainoastaan minua surettaa päiväkodissa keskiviikkona vierailevat pellet Niilo ja Nelli -harmittaa kyllä kovasti, jos tytöt ei pääse niitä katsomaan. Mutta vielä on toivoa jäljellä että tämä menee nopeasti ohi. Kahden yrittäjän arjessa tällaisien asioiden järjestyminen kivuttomasti on yhtä juhlaa.

Yhdeksän vuoden työkokemuksella äitinä olosta on myös hioutunut loistava selviytymis suunnitelma näitä hetkiä varten. Illalla järjestelimme pyykkikoneen, kuivausrummun ja pyykkitelineet valmiiksi taistelemaan likaista pyykkiä vastaan. Kiitän myös itseäni loistavasta valinnasta, ikean 300€ sohva jossa on vaihdettavat päälliset on tällä hetkellä aika loistava keksintö. Olen nyt vuorannut sen erinäisillä peitoilla lakanoilla ja pyyhkeillä, jotta vahingon sattuessa kuorin vain yhden kerroksen pois ja matka voi jatkua. Myös lastensänkyjen petarit saavat erityis kiitosta olemassa olostaan. Hienoa on myös huomata miten meitä tämän kaiken keskellä edelleen hymyilytti kun kuppeja ojentelimme vuoron perään oksentaville lapsille. Sitäpaitsi tämä tauti on ensi viikkoon mennessä selätetty ja elämä jatkuu, eikä minun tarvitse kuitenkaan pelätä kenenkään hengen puolesta, suurin pelkoni luultavasti ensi yönä on saanko oksennusta päälleni.. ehkäpä siirrän patjaani hieman kauemmaksi.Olen myös erityis onnellinen niistä kahdentunnin päiväunista ehkä niiden voimalla jaksan myös huomisen työpäivän. 


Tämmöistähän tämä normi lapsiperheen elämä on, suurimpia jännitys numeroita on kuka oksentaa seuraavaksi ja mihin. Itse yrittäjänä olen laskenut hyvinkin tarkasti milloin mminulla on aikaa sairastaa, torstai on minun päiväni;) Mutta siinäpäs onkin minulle jännitystä kerrakseen. Näihin tunnelmiin ja kuviin.. Voittte kuvitella kuvan jossa sohvalla makaa molemmissa päissä pörröinen pää, kalpeilla kasvoilla varustettuna, kuppi kainalossa, umpi unessa.


2 kommenttia:

  1. Oi ...
    taas kerran voin niin samaistua kirjoitukseesi.
    Muistan niin hyvin ne oksennustaudit joita meillä käytiin läpi... eräs tauti kävi läpi perheestä kaikki muut paitsi minut - äidin :)
    Olohuoneessa meilläkin oli petit kaikilla neljällä sairaalla. Olin ihan varma että itsekin tautiin sairastun, kun saan muut terveeksi, mutta uhkakuva ei toteutunut.
    Ei se toteutunut pari viikkoa sittenkään kun nämä ei nyt enää niin pienet pörröpäät sairastuivat vuorotellen ärhäkkään kuumeeseen...vaikka olin ihan varma että tarttuu.
    Onnekkaasti sain terveenä hoidella nuorisoani kuumeen kourissa.
    Niinhän se on, että äiti ei jouda sairastamaan... eikä varmasti yrittäjä saati sitten yrittäjä-äiti :)
    En voi olla ihailematta positiivista asennettasi kaiken keskellä; mutta se onkin usein se ase jolla taistellaan arkipäivän sattumuksia vastaan ja jopa päihitetään ne pahimmat ongelmat.
    Toivottavasti pysyt terveenä :)

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana ja tosiaan koskettava blogi. Samat ajatukset pyörii omassa päässä mutta en osaisi kyllä itse samalla tavalla niitä kirjoittaa. Kiitos! Täälläkin mahatauti jyllää, tuntuu vaan olevan aika pitkään itävä. Viikko sitten vanhin aloitti, viikonloppuna kaksi seuraavaa ja yksi lapsista vielä
    käymättä, niin ja me vanhemmat. Positiivistä että menee kuitenkin aika pian ohi vaikka välillä epätoivokin on jo iskenyt...
    “Maikki“

    VastaaPoista

Kiitos <3