Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ärsyttävä äiti


Sain eilen illalla kirjeen. Kuinka kauniita sanoja minun pörröpääni osaakaan kirjoittaa. Yllättävänkin usein näinkin täydelliseksi ihmiseksi kuulen nämä sanat. No vitsi vitsi.. täydellisyys on kaukana. Heräsin reilusti ennen herätyskelloa, istun ja tuijottelen tyhjyyteen miettien millainen äiti olen. Olenko vain ärsyttävä?

Äitinä en ole ainakaan sellainen minkälaiseksi joskus ehkä kuvittelin itseni. Päällimmäisenä mieleeni tulee olen liian kiireinen äiti, välillä liian väsynyt ja kiukkuinen äiti, ääneni on joko on tai off, välillä tiukka ja välillä lepsu, välilllä pullantuoksuinen ja välillä ranskalaiset äkkiä uuniiin äiti. Ehdotoman varmasti haluaisin olla parempi äiti. En tiedä miten lapset näkevät äidin, mutta ei ne varmaankaan paremmasta tiedä, eikä huonommastakaan. Voisinhan olla paljon huonompikin äiti. Aika varmasti voin kuitenkin sanoa, että omien lapsien mielestä olen kuitenkin loppu viimein maailman paras äiti. Illalla pienet kädet puristivat lujaa kädestä ja pieni suu pyysi ettet koskaan mene siitä äiti pois, pidän sua tiukasti kädestä ettet karkaa.. Voi kuinka toivoisin että vielä kymmenen vuoden päästä tuo pörröpäinen tyttö tarttuu käteeni ja pitää lujasti kiinni toivoen etten koskaan mene pois.

Äitinä oleminen ei ole helppoa. Tuskin kukaan niin kuvittelikaan, mutta kyllä minut ainakin yllätti se tunne mikä on omaan lapseen. Se on jatkuva pakahduttava rakkaus ja samaan aikaan mielettömän palan kurkkuun aiheuttava huoli. Tällä hetkellä tavoitteena on saada näistä kolmesta pörröpäästä jotensakin yhteiskuntakelpoisia. Pitää ne hengissä, antaa ruokaa, puhtaat, vaatteet ja rakkautta. En toivo heistä lääkäreitä, asianajajia, hienoja virka naisia.. toivon että jokainen löytää oman tiensä kulkea, työn mistä pitää, oman itsensä ja onnen. Toivon että he oppivat kotoa mikä elämässä on tärkeintä ja näkevät millainen on hyvä parisuhde. 

Välillä äitinä oleminen on ärsyttävää. Eilen pienimmän pörröpään sai raivon valtaan se ettei hän saanut kaupassa autokärryjä, koska olimme jo kaupan sisällä normikärryillä ja pikku kärryillä. Tuo välillä ärsyttävänkin paljon äitiinsä tullut pörröpää jaksoi puoleen väliin kauppaa raivota vääristä kärryistä. Ärsyttävä äiti käytti jälleen uhkailua ja kiristystä.

Illalla keskimmäinen pörröpää olisi halunnut istua sylissäni kun piti siirtyä kohteesta b kohteeseen a ajaen autoa. Ärsyttävä äiti ei tietenkään antanut ja tämäki pörröpää on joko oppinut siskoiltaan tai tullut äitiinsä ja jaksaa vinkua koko kymmenen kilometriä samasta aiheesta.

Illalla juuri ennen nukkumaan menoa sain tuon kauniin kirjeen, enää en edes muista mistä syystä. Mutta jälleen nyt ole ärsyttävä äiti kun hoputan laittamaan vaatteita päälle ja kiirehtimään jottei vanhin pörröpää jää taksista.

Useita kertoja päivässä olen siis ärsyttävä äiti, milloin mistäkin syystä. Ilolla odotan kymmenen vuoden murrosikä putkea jolloin olen luultavasti ärsyttävä ihan koko ajan. Nautin siis tilanteesta kun olen ärsyttävä äiti vain osan päivää, välillä 50%  päivästä, välillä vähemmän ja välillä enemmän.

Yritän olla parempi äiti, ärsyttävä mutta silti hyvä. Yritän olla kärsivällinen kun pörröpäät tappelevat kenen vuoro on avata ovi, istua etupenkillä, pelata, leikkiä milloin milläkin, kuka on saanut montakin keksiä ja kuka on sitä ja tätä. Välillä onnistun olemaan hermostumatta, useinmiten en. Yritän ymmärtää että lapselakin voi olla huono päivä, joskus onnistun, useimmiten ne sattuvat samaan aikaan minun huonon päiväni kanssa ja onnistumis prosentit on vähäisemmät. Yritän olla sanomatta koko ajan odota vähän, välillä se onnistuu ja yllätys yllätys toisinaan ne perunat on vain kuorittava ja pyykit ripustettava.Keskimmäinen pörröpää pyytää kaakaota vastaan: odota vähän. 

Harjoittelu jatkuu ja ärsyttävä äiti jatkaa kulkuaan kohti keittiötä..

5 kommenttia:

  1. Täälläkin harjoittelu jatkuu vaikka olen ollut äitinä jo täydet 24 vuotta ja rapiat päälle... edelleenkin kuulen välillä olevani ärsyttävä äiti.
    Kuitenkin ... kaikki ovat löytäneet tai löytämässä paikkansa tässä maailmassa...ja olen välillä ihmeissäni siitä, kuinka omat lapseni ovatkaan niin fiksuja. Paljon, paljon fiksumpia kuin äitinsä ...ehkä isälläkin on oma osansa siihen fiksuuteen...
    Itsekin muistan tuon kuinka usein joutui sanomaan pienille ...oota vähäsen... hermostuenkin ja sitten taas tuntien huonoa omaa tuntoa siitä että ärähti ja hermostui noille rakkailleen... ja joskus tuntuu että sama jatkuu edelleen. Rakkaat ovat vain jo täysi-ikäisiä mutta edelleen hermostumme molemmin puolin toisiimme... ja kuitenkin se side välillämme on edelleen ja yllättää kuinka vahva se on -jälleen molemmin puolin. Saaden ainakin tämän äidin välillä kyyneliin ilosta ja onnesta, kun rakkaat onnistuvat yllättämään ....tavoilla joita ei ole osannut kuvitellakaan.
    Ne minun rakkaat,rakkaat pörröpäät... aina niin pienille tuntuvat ja kuitenkin jo isot ihmiset ...

    VastaaPoista
  2. Äitiys on haastava ammatti. Lapsen elämä on niin eriskummallista myös, ettei tiedosteta, miksi äiti kieltää ja komentaa ja miksi ei saa tehdä kaikkea kivaa. Miksi pitää olla rajat ja miksi pitää aina nukkua ja syödä ja kaikkea muuta kakkaa. Kyllä se ärsyttäväkin äiti sitten iän myötä muuttuu kivaksi, kunhan lapsukainen alkaa ymmärtää enemmän asioita. Ne hetket, kun saat halia ja suukkoja ja kauniita sanoja kertovat sen todellisuuden sinusta ja lapsestasi. Olet maailman paras äiti heille! Sinun lapsillesi.
    Itsekin erityislapsen äitinä kokenut ja kuunnellut vaikka ja mitä, mutta loppupelissä yhä 18v lapseni sanoo, että "oot rakas, äiti".

    VastaaPoista
  3. Mä olen vähän sitä mieltä että tiettyyn rajaan asti lapsen "huono" käytös on hyvä merkki. S tuntee olonsa turvalliseksi ja uskaltaa näyttää myös negatiiviset tunteet. Hän ei pelkää että äiti hylkää tai äiti ei enää rakasta jos sanoo tai tekee jotain mistä tietää jo etukäteen ettei äiti pidä. En minä ainakaan lapsena olisi uskaltanut tuollaista kirjoittaa.
    Toisinsanoen tuo oot äiti ärsyttävä tarkoittaa suomeksi Kiitos äiti turvallisesta ja rakastavasta kodista. Eiköstä vaan?!

    VastaaPoista
  4. Loistava kirjoitus!
    Terkuin: eräs typerä äiti :D

    VastaaPoista
  5. Ihanan suoraa ja paljon puhuvaa tekstiä. Itse en ole vielä äiti, omistamme vain kissoja (harjoituskappaleita), mutta "toivon" itsekin joskus vielä olevani ärsyttävä/ihana äiti.

    VastaaPoista

Kiitos <3