Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

torstai 15. toukokuuta 2014

ÄITI


Aloitin tämän tekstin jo äitienpäivänä mutta teksti ja aika sen loppuun kirjoittamiseen katosi jonnekkin. Aloitan siis alusta uudella yrityksellä saada tämä valmiiksi.
Kuten moni jo tietääkin juuri ennen äitienpäivää saimme perheenlisäystä, pieni cotton vauva Rölli muutt meille ja osa ajastani on varmaankin kadonnut juuri tästä syystä;)
Minulla on siis ilo olla kolmen pöröpään lisäksi "äiti" myös kahdelle pörröiselle koiralle.

Äitinä olo on maailman ihanin ja samalla myös maailman raskain homma. Välillä on ihan hemmetin väsynyt ja kuitenkin samaan aikaan niin tajuttoman kiitollinen että saa olla äiti.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin saan useimmiten olla ärsyttävä äiti, viime aikoina hermojani on koeteltu välillä vähemmän ja välillä enemmän. Edelleen vapaa päivät alkavat vanhimman pörröpään sängystä ylös saanti rallilla, mehu rallin kautta nuorimman pörröpään vakioon että aamupalaksi tilataan aina jotain sellaista mitä kaapista ei löydy. Siihen omasta vapaasta tahdosta lisäsin vielä koiran pissatus, leikitys, ruokailu rallin.
Päivittäin koen epäonnistumisia ja onnistumisia äitinä. Päivittäin koen olevani riittämätön ja silti täys työllistetty. Joka päivä yritän olla parempi äiti toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. 
Täydellisyyden tavoittelu on raskasta, ehkä olisi helpompi vain luovuttaa ja keskittyä oleelliseen, olemaan vain läsnä. 
Millainenhan se täydellinen äiti muuten mahtaa olla? 

Jos erehtyy tarkkailemaan sosiaalistamediaa, vauva palstoja, mediaa ja kaiken mailman trendejä, on täydellisyys kohdallani hyvin nopeasti tavoittelemattomissa.
Pitäisi syöttää luomua, terveellistä, itse valmistettua ruokaa ja sekin kellontarkkaan, yö unien pitäisi olla oikean mittaiset, lapsien pitää osata mennä itse nukkumaan, ilman vieressä pötköttelyä. 
Lapsien kanssa pitää ulkoilla, liikkua, askarrella, lukea, tanssia, laulaa ja mieluusti kuskata kaiken laisiin hienoihin harrastuksiin. Pitää olla virikettä virikkeen perään, aikaa ja rahaa. Ihanaa olisi pukea lapset nätisti mutta ekologisesti. Liikaa leluja ei saa olla, mutta kaiken laisia pelejä vermeksiä kuitenkin. Tv:tä ja tietokoneita käyttö on tarkasti rajattua, lapsilta pitää vaatia osaamista mutta ei tietenkään liikaa. Älä passaa, mutta ole kuitenkin aina lapsen käytettävissä. Sylissä pitää saada tietty olla jos lapsi tahtoo. Sisarusten riidat selvitetään rakentavasti ja lapsi laitetaan jäähylle jos tarve vaatii. Ikinä ei ääntä koroteta, eikä uhkailla vaan asiat selvitetään puhumalla. Läksyt tietenkin hoidetaan heti ravitsevan luomuvälipalan jälkeen sulassa sovussa. Kiroilua ei sallita, alkoholia ei nautita, karkki päivä on vain kerran viikossa ja hampaat pestään aamuin illoin. Jos lapsi tarvii erikois ohjausta/hoitoa kuten peitehoitoa, jumppaa, puheterapiaa, toimintaterapiaa ja orakokeen käyttöä, hyvä äiti hoitaa tietysti nämä kaikki "kotitehtävät" joka päivä.
Jotta äiti voi hyvin, hän myös hoitaa itseään liikkumalla säännöllisesti, syömällä terveellisesti ja nukkumalla tarpeeksi. Äiti pitää huolen että koti on siisti, pyykit pestyinä ja silitettynä ja koti pihalla kasvaa luomu puutarhassa porkkanat, tillit ja muut härpäkkeet.
Täydellisen äidin lapset käyttäytyvät tietenkin mallikkaasti, kotona, kaupassa ja ravintolassa. Ne ei koskaan kitise eikä halua sieltä hyllystä mitää ja ne syö sivistyneesti haarukalla ja veitsellä. Täydellisen äidin lasten nenästä ei valu räkä, eikä ne todellakaan kaiva sitä nenää ja tunge sitä räkää sen jälkeen suuhun. 
Täydellinen äiti ei koskaan ole väsynuyt, kiukkuinen tai turhautunut. Täydellinen äiti  osaa kasvattaa lapsista sosiaalisia, normaali kokoisia, terveellisesti syöviä, paljon liikkuvia ja hyvin käyttäytyviä lapsia. Täydellinen äiti tietysti antaa rakkautta ja läheisyyttä kaikille lapsille tasapuolisesti ja tarpeeksi joka päivä.

Ja totuus kohdallani on hyvin kaukana tästä minun ihan itse kehittelemästäni täydellisestä äidistä.
Tänäänkin ulkoilut on kauniista säästä huolimatta tekemättä, jos autoon siirtymistä ei lasketa. Päivälliseksi tarjoilin lapsille pinaattilättyjä jälleen kerran. Tehtävät on tekemättä. Annoin lapsille jätskiä, vaikka ne kiukutteli, luomu puutarhaa en edes harkitse ja luomusta en mutenkaan jaksa vouhottaa..karu totuus kun on että jos me kaikki syötäis vain luomua..ruoka loppuisi aika nopeaa. Suurin suoritus tälle päivää on pika imurointi. Ikkunat on edelleen pesemättä ja olen väsynyt äiti. Olen juonut ihan liian monta kuppia kahvia ja antanut lapsen lorottaa vettä ihan turhan paljon. Aamulla pesin vain omat hampaani ja virikkeitä ei vielä tälle päivää olla järjestetty, eikä eilisellekkään, jos ei lasketa sitä että pörröpää leikkasi paperisilppua noin 30 sekunttia. Ihmekyllä läksyt on tehty ja ne on jopa tehty ilman että kellään on mennyt hermot, luultavasti sekin johtuu niitten vähäisestä määrästä. Lasten vaatteet tipahtavat ulko ovella lattialle ja minä nostan ne naulakkoon jotta toimintaterapeutti mahtui ovesta sisään. Luultavasti illalla nukkumaan mennessä menen pötköttelemään lapsen viereen ja otan pikku nokoset koska olen kaikesta huolimatta väsynyt.
Huippua on että just tänään meillä sattui olemaan ratsastus jotta voin tarjota lapsilleni edes jonkin laadukkaan harrastuksen. Yksi piste minulle. Kaikki tappelut olen selvittänyt uhkailulla. Aika monta miinus pistettä minulle. Ja illalla otan luultavasti lasin viiniä vaikka se ei ole terveellistä eikä hyväksi minulle.

Kaikesta tästä epätäydellisyydestä huolimatta minä sain äitienpäivänä monen monta ihanaa korttia ja lahjaa. Kaikesta huolimatta olen lapsilleni täydellinen äiti<3




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lämmin Osanotto

Julkaisen tämän työni nyt tämän blogin puolella koska se sopii ennemmin tänne.
Elämäni vaikein työ. Toinen tekemäni adressi. Viikon mietein mitä teen, tänään päätin että nyt se on vain tehtävä, vaikka muuten mielelläni tilaustöitä teenkin ja tämänkin mielelläään tein oli kohde niin surullinen ettei tämä ole mieluinen työ. 
Vaikka en perhettä tunne, koskettaa tämä suru uutinen silti minua. Miksi lapsilta viedään äiti, miksi mieheltä vaimo, miksi ystäviltä ystävä ja läheisiltä rakas liian aikaisin. En voi ymmärtää, ei ole sanoja.

Luin vasta kirjan Totuus taivaasta ja haluan uskoa että sellainen paikka oikeasti on ja näiden pienten lasten äiti on päässyt sinne kauniiseen paikkaan jossa kaikki on hyvin. Toivon että tuo perhe selviää surusta ja jonain päivänä suru muuttaa muotoaan ja antaa jälleen tilaa valolle. 

Lämmin osanotto läheisille ja ystäville <3




Koska kyse oli nuoresta ihmisestä, en halunnut tehdä adressista synkkää, vaan raikkaan kauniin. Tulostin temppuili, joten jouduin käsin tuon tilaajan valitseman tekstin kirjoittamaan. Sisä sivu siis hyvin samanlainen kuin etu-osa. P*skarteluhaasteen Bingo riviin  Musta- Glitter-Teippi sattui sopimaan joten laitan nyt sinne vaikka en alunperin haasteeseen tätä tehnytkään. 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Mikä ihmisiä vaivaa?

Saan sähköpostin jossa lukee

lähetä maksu 30eur takaisin 
KIRJASTA EI TUU MITÄÄN,KERÄÄT VAIN RAHOJA MEILTÄ

Pala nousee kurkkuun, taas ahdistaa. Juuri kun olin saanut kodin siivottua ja monta muuta hommaa hoidettua, takana oli hyvä päivä.
Lamaannun, en tiedä mitä sanoa tai tehdä. 

Aika monen monta päivää/yötä olen tätä asiaa stressannut juuri siitä syystä että aloitin ennakkomyynnin koska minulle luvattiin että kirja on valmis helmikuussa. Enhän minä olisi sitä aloittanut jos olisin tiennyt että taittaja numero yksi ei saa hommaa hoidettua, eikä monesta kehoituksesta huolimatta edes niitä materiaaleja palautettua. Monen monta viestiä, puhelua ja sähköpostia. Minä en vain muuta voi tehdä.

Mutta silti en ymärrä ihmisiä jotka käyttäytyvät näin? Eikö asioita voi hoitaa muuten? 

Ystävä soittaa ja kertoo omasta viikosta. Kohtaan jälleen ihmisiä jotka ovat ihan kohtuuttomia, suorastaan sairaita pahoittaakseen toisen mielen. En voi käsittää..

Tiedän että tämä on vain yksi muiden joukossa, mutta silti se laittaa miettimään..ajatteleeko minusta muutkin noin? No tiedän että ei mutta varmasti joukkoon mahtuu monenlaista ajattelijaa. 

Voin kertoa että kirjani tekemisessä vaikein vaihe on tämä jatkuva pettyminen ja odottaminen. Aamu alkaa ahdistuksella ja silti tuntuu että teen siinäkin asiassa väärin, sehän on vain yksi kirja. Mutta kun olen sen kirjan luvannut niin monelle jo helmikuussa, en halua olla itse petturi vaan hoitaa omat hommani oikein, tässä tilanteessa se on vain niin hiton vaikeaa.

Ennen avasin sähköpostini innolla, odottaen, nyt avaan sen varovasti odottaen pieni pelko vatsassa mitä siellä nyt on..

Mutta nyt ajattelin kaikesta huolimatta(vaikka en ehkä sitä ansaitsekkaan) palkita itseni hetkellä mieheni kanssa<3