Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

torstai 7. elokuuta 2014

Portti


Elämän aikana tulee eteen monen monta porttia, osan niistä aukaisee useammin, jonkun ehkä kerran, toisia ei ehkä avaa vaikka mieli tekisi. On portteja joiden avaaminen vaatii rohkeutta, voimaa ja sinnikkyyttä, on isoja portteja joilla on ehkä surempi merkitys ja ihan pieniä portteja joiden merkiyksen ymmärtä ehkä vasta myöhemmin. On kauniita portteja joiden avaaminen saa hymyn huulille ja on portteja joiden avaaminen on vastenmielistä, et ehkä tiedä mitä sen takaa löydät. Joskus pelottaa, jännittää, ehkä hieman mietityttää mitä tämä portti tuo tullessaan.

On myös hetkiä jolloin on aika sulkea elämässä joku portti, saadakseen mahdollisuudn avata toinen, ehkä hieman isompi portti. Portin sulkeminen on yleensä haikeampaa kun sen avaaminen, varsinkin jos tietää että sulkee sen viimeisen kerran.

Eilen perheessämme oli edessä portti joka avattiin tavallaan yhden kohdalla viimeisen kerran. Ihanaakin ihanamman päiväkodin portti. Koko kesä on odotettu ja odotettu, puhuttu ja mietitty, jännitetty ja taas odotettu. Viimeinen päivä hoidossa päiväkodissa on nyt takana ja portti suljettu. Maanantai aamuna odottavin (ja äiti ehkä haikeinkin) mielin avataan uusi portti. Esikoulu vuosi ja matka kohti alakoulun porttia alkaa. 

Välillä toivon että voi kumpa portti olisi niin ruosteessa ettei se aukeaisi, aika pysähtyisi ja oltaisiin niin kuin ennenkin. Välillä tekee mieli valella portti kanisterillisella öljyä että se oikein joutuisasti aukeaisi.
Tekisi mieli kirjoittaa lista porteista mitä ei kannata avata, raottaa hieman niitä mihin toivoisi pörröpäiden löytävän. Lisätä kylttejä suuntaa antamaan jotta oikeat portit löytyisi, lukita tiukasti ne mihin ei omiensa tahtoisi eksyvän.

Voi elämä, kuinka täynnä olet vahtoehtoja, voi aika kuinka katoat, voi äidin pörröpäät kuinka nopeasti kasvatte. Voisitteko hetken odottaa, antaa äidin pitää vielä portinpielistä kiinni, nostaa kahvaa jos se on raskas pienen käden avata, pitää kiinni ettei tuuli vain porttia päällenne paiskaisi, ettekä itseänne satuttaisi. Voi kumpa ette mitään porttia liian lujaa tai huolimattomasti sulkisi, jotta jos tarve joskus vaatii sinne mahdollisuus vielä olisi palata.

Oman elämän aikana on tullut nähtyä monen moista porttia, joidenkin avaaminen kaduttaa, joidenkin avaamisen tarkoituksen tajusi paljon paljon myöhemmin. On ollut ruosteisia, puisia, vaaleanpunaisia, pieniä, isoja, paksuja, leveitä, kapeita, kepeitä, ahtaita.. vieläkin on portteja joita ei ole avattu, portteja joita mietitään vielä, portteja jotka on suljettu ja toivotaan ettei niitä tarvitse enää avata. On portteja jossa on toivoa, ehkä jonain päivänä kurkistamme siitä sisään, ihan varovasti ja katsomme mitä elämä tuon portin takaa tuo.

Toivon että mahdollisimman monta porttia aukeaa vielä yhdessä, vaikka joskus myrsky saattaa hieman saranoita vinguttaa ;) no kariseepa ruosteet ja johan taas liukkaasti aukeaa vanhempikin portti.
Niin myskyn jälkeen on jälleen poutasää..ja portin pielukset kukoistaa taas.

Toivottavasti jokainen uuden portin edessä seisova on rohkea päätöksissään, miettii tarkkaa kannattako tämä portti avata. Ja kun tiedät että se on se oikea, ole onnellinen kun olet sen löytänyt ja astu rohkeasti sisään, koskaan ei voi tietää ellei kokeile- ehkä se portti on juuri se oikea.

5 kommenttia:

  1. Niin monta kertaa olen lukenut, mutta koskaan en ole kommentoinut. Ihania tekstejä jokainen, koskettavia omalla tavallaan. Kiitos, että jaksat kirjoittaa ♥ -Laura-

    VastaaPoista
  2. Kiitos Laura 💜on kiva kuulla että näitä joku lukee ja vielä ihanempaa jos vielä pitää lukemastaan ja saa ehkä palaamaan uudelleen..

    VastaaPoista
  3. Ihana Marika! taas osuit niin oikeaan oikealla hetkellä.

    VastaaPoista
  4. Mua alkoi ihan itkettämään, hieno ja koskettava kirjoitus jälleen <3
    Haikein mielin saattelen pian isomman siilitukan koulun portille ja suurella jännityksellä avaamme syksyn tullen ison portin ja otamme hypyn kohti tuntematonta..

    VastaaPoista
  5. En voi taaskaan olla ihmettelemättä ja ihailematta sinun tekstejäsi - kerta kerran jälkeen ne tuntuvat koskettavan aina vain syvempää.
    Yksi portti meilläkin kuopuksella aukeni tänään kun ylioppilaskirjoitusten jälkeisen välivuoden jälkeen tänään alkoi opiskeleminen kohti ammattia...siinä mielessäkin voin ainakin hieman samaistua taas kerran tekstin tuntemuksiin. Toki noita isoja ja pieniä portteja meillä on aukaistu menneinä vuosina melkoisenkin tiheään tahtiin... mutta aina se vain on uuden alku ja jännitys oman lapsen tai nuoren puolesta :)

    VastaaPoista

Kiitos <3