Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kadotettu täydellisyys

Pitkästä aikaa klikkaan blogin sivulle..yksi hykäksyntää odottava kommentti, klikkaan kommentin auki "Olet sä vaan ihana"...pala nousee kurkkuun, ei en minä ole ihana. Haluaisin olla U, mutta tiedän etten ole ollut se ihana ystävä joka haluaisin olla. Samalla muistan lupaukseni siitä kuinka päivitän blogeja, kuinka alan taas kirjoittaa, kuinka askartelen, teen jotain kivoja ohjeita ja teen sen nauttien en väkisin vääntäen. Muistan haaveen kuinka samaan aikaan olen pullantuoksuinen äiti jolla on aikaa, kärsivällisyyttä ja aina avoin syli. Olen ihana hyväntuulinen vaimo, joka huolehtii kodin järjestykseen, pesee ikkunat ajallaan, tekee hyvää terveellistä ruokaa, siivoaa kaapit talven jäljiltä, hoitaa kesken eräiset jutut loppuun, huolehtii lapsien joka päiväiset asiat, ulkoiluineen hymyssä suin ilman minkään laista stressiä tekemättömistä töistä, joita ei ole, koska hyvä vaimo on ne tehnyt. Samaan aikaan hoidan yritykseni jokaisen asiakkaan täydellisesti, epäonnistumatta koskaan ja olen töistä tullessani 10- 12h päivän jälkeen iloinen ja väsymyksestä huolimatta kuuntelen jokaisen perheenjäsenen kuulumiset ilolla ja ongelmatilanteet hoidan rakentavasti keskustellen, en ääntä korottaen..pyöräytän pari konetta pyykkiä ja järjestelen kodin seuraavaa aamua varten. Tienaamillani "taskurahoilla" ( erästä asiakasta lainaten) hoidan oman osuuteni perheen kuluista ja loput säästän pahanpäivän varalle. Huolehdin ystävyys suhteistani, kyläillen tai vähintään soittaen säännöllisin väli-ajoin kysyäkseni ystävieni kuulumiset, ei valittaen omista ongelmista. Tuen väsynyttä yrittäjä miestä, olen hänelle aina ystävällinen ja herttainen vaimo, en kiukuttele turhasta enkä jätä tavaroita sinne tänne ärsyttäen hänen pedanttia luonnettaan, menen hänen kanssaan ajoissa nukkumaan koska hän tarvitsee enemmän unta kuin minä jotta hän jaksaa hoitaa työnsä ja huolehtia perhesestä. Kirjaan kaikkien lasten hammaslääkärit, terapiat, koulu/hoito jutut, kokeet, päättäjäiset, lääkärit yms. kaikki samaan kalenteriin jotta muistan jokaisen menon ja olen oikeaan aikaan oikean lapsen kanssa oikeassa paikassa, asianmukaiset harjoitukset tehtynä tai lipukkeet täytettynä. Kesän menot ovat kaikki hallitusti ja hienosti suunniteltu aikatauluineen eikä minkään asian hoitaminen jää viime hetkeen. Hoidan lupaamani asiat ajallaan ja tietysti täydellisesti. Lenkitän koirani joka päivä, puunaan ne nätiksi ja leikkaan kynnet ajoissa, koulutan niiä tietysti päivittäin. Tietysti viritän kesää varten kasvimaan jota sitten lapsieni kanssa hoidan ilolla, osallistun pihatöihin yhtä suurella innolla kuin mieheni, pesen auton omista sotkuistani ja paikkaan lapsen ulkohousut.  Lista voisi jatkua vielä todella todella pitkään, mutta onneksi aikani on rajallinen.

Äitinä kymmenen vuotta, tupla äitinä seitsmän ja tripla äitinä neljä, vaimona viisi, yrittäjänä yhdeksän, parisuhteessa yli kymmenen, koiran omistajana viisi, omakotitalon omistajana kohta kahdeksan, ystävänä ainakin viisitoista vuotta.  Enkä vieläkään ole oppinut tuntemaan itseäni, hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen, myöntämään ettei kaikkea voi hoitaa täydelliseti, minusta ei tule mitään suurta ja mahtavaa, lapseni eivät rakasta minua kodin siisteyden vuoksi, vaikka kuinka korotan ääntäni lapseni eivät ymmärrä minua paremmin, vaikka hoitaisin kaiken edellämainitsemani ajallaan täydelliseti keksisin lisää tekemättömiä töitä ja parantamisen varaa. Mieheni on kerennyt kymmenessä vuodessa jo tottua siihen etten ole täydellinen ja luultavasti haudannut haaveet siitä että tuntisin samanlaista intohimoa lehtipuhaltimeen ja ruohonleikkuriin kuin hän, joten luovuttaisiko itsekkin sen suhteen? Taskurahojeni säästäminen ei tee minusta läheskään niin onnellista kuin se että saan niillä josus ostaa jotain nättiä. Luultavasti myös ystäväni elävät osittain samanlaista hullunmyllyä eivätkä kuluta päiviään miettien kuinka en ole soittanut tai käynyt. Ehkä täällä ei käy enää kukaan koska ei minusta vain ole joka viikko kirjoittamaan, mutta tiedättekös juuri nyt tajusin että tämän kirjoituksen myötä pala kurkusta on hävinnyt..ja lapseni on saaanut tehtyä todella pitkän helminauhan. Ehkä alan taas kirjoittaa koska täydellistä äitiä, vaimoa, ystävää ja yrittäjää minusta ei koskaan tule, mutta oman blogin kirjoittajana minä olen täydellinen, unohdetaan se tosiasia että olen myös ainut.