Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

torstai 12. marraskuuta 2015

Samaa paskaa

Samaa paskaa, siltähän se toisinaan tuntuu. Oikeastaan lauseen takana on tarina erään yrittäjän kuulumisista, kun hän teki meillä töitä ja häneltä kysyttiin mitä kuuluu -tätä samaa paskaa. Siitä se ajatus sitten lähti.. 
 Tai ajatus on ollut lähdössä itseasiassa jo aika kauan, jotenkin vaan kirjaimet on ollut hukassa. Viime aikoina olen kuullut useasti että kirjoitanko vielä blogia..jaa a.. kirjoitanko?!?

 Tänä aamuna (vapaapäivä) aloitan aamun tukiopetuksella kello:7.40 jatkan koululääkärin vastaanotolle kello:8.30, vien lapsen liikuntatunnille ja palaan pörröpään nro.3 kanssa takaisin kotiin, pyykit,tiskit, kirppiskamat, aamupala, kello: 12.45 pörröpää nro.2 kotiin, välipala, läksyt, kello:14.00 puheterapia, kirppis/kauppa, kotiin, kello:15.30 liikkarista pörröpää nro.1 kotiin, ruoka, kello17.00 ratsastus, kello:19.00 kotiin, pyykit, järjestelyä, iltapala, iltapesut, lääkkeet, lapset nukkumaan, ehkä vielä yhdet pyykit, tiskikone pyörimään,tavarat paikoilleen, hetki aikaa ja nukkumaan. Eli ihan perus vapaapäivä. Viime viikkoina on ollut jos jonkinmoista reissua, hammaslääkäriä, silmälääkäriäx2, puheterapeutin arviota, toimintaterapeutin arviota, jos jonkin moista ilmotusta sinne ja tänne, lippua ja lappua, kokeita, läksyjä, kaaosta kaaoksen perään ja välillä tuntuu että puolet unohtuu, homma leviää käsiin ja homma on ihan hiton kaukana hanskasta. Reppuja raahataan väsyneenä kotiin, sieltä kaivetaan täitiedotetta, kokeita, läksyjä, liikkavaatteita, sukkaesitettä ja mitä milloinkin.. ajatus liuskahtaa helposti illalla väsyneenä raiteille -tätä samaa paskaa.

Paluu taakse päin.

Kolme kuukautta sitten kannoin huolta repuista. Molemmat reput ovat kantautuneet kotiin väsyneinä mutta pääsääntöisesti kuitenki onnellisina ja toistaiseksi ainakin reppujen hihnat ovat pysyneet vahvoina. Läksyjen teko ei aina ole yhtä juhlaa ja toisen kohdalla kaksi-neljä kertaa viikossa koulun jälkeen jonkinlainen terapia on aika raskasta. Kolmannen pörröpään hoito sujuu aika kivuttomasti koska hoitopäiviä on vain kymmenen kuukaudessa. Yrittäjän arki on ihan yhtä hektistä ja raskasta kuin aina, minun yrittäminen on suht vakaata. Ikkunat on pesemättä ja yläkerran parvekkeesta on muodostunut rakennustyömaa. Edelleen elämä on kiireistä, muistamista, hoitamista, kaaosta ja tekemättömiä töitä.

Noin kolme kuukautta sitten kerroin miehelleni että se on nyt tässä meidän elämän paras aika. Yrittäjän näkemys oli hieman eriävä, hän ei millään voinut ymmärtää miksi olen sitä mieltä, syynä kenties oli hirvittävä väsymys. Perustelin kantani sillä että nyt lapsemme eivät ole ihan hoidettavia, vahdittavia, ne osaavat syödä itse, käydä vessassa itse ja joskus ne jopa ymmärtävät puhetta. Lapset on tässä ja nyt ja me olemme yhdessä, vaikka arki ei ole helppoa se on jonkinlaisessa hallinnassa. Lapset eivät liihota pitkin kyliä vaan ne ovat vielä turvallisien siipien suojassa, valvovan silmän alla ja niitä saa rutistaa, ne on aivan lähellä mutta jo isoja pikku ihmisisä. Ja mikä parasta kaikilla läheisillämme on kaikki hyvin, sanoin että meillä menee pelottavan hyvin, eikä tämä ole ikuista jonain päivänä asiat on varmasti toisin. Yrittäjä pysyy kannassaan vaikkakin hieman heltyy, hän odottaa hetkeä ettei ketään tarvi hakea hoidosta ja lapset pärjäävät kotona yksin, hän saa hoitaa työnsä loppuun eikä tarvi kiirehtiä.

Tuosta hetkestä kuluu muutama viikko.
Yksi pieni hetki ja koko elämä voi muuttua, yksi pieni hetki ja tajuaa kuinka pienestä kaikki on kiinni, yksi pieni hetki ja voi olla myöhäistä. Kun herää puheluun jossa se pieni hetki on jossain todellinen, se on maailman pelottavin hetki. Nukun toisella silmällä koko ajan peläten että puhelin soi, koska jos se soi toisen kerran se on puhelu johon kukaan ei halua vastata. Aamulla huokaisen koska puhelin ei ole soinut, se tietää hyvää.

Se oli niin lähellä.
Sydän se kaikista tärkein, Sydän jota ilman ei voi elää. Sen sydämen sisään on kätketty kaikki
-rakkaus, muistot, unelmat, haaveet, perhe ja ystävät, siellä on sinun elämäsi. Jos sydän lakkaa toimimasta on vain pieni hetki aikaa, on vain pieni hetki joka voi muuttaa kaiken.

Vaikka olemme kaukana, olet ajatuksissa R joka ikinen päivä, olet korvaamottaman rakas nii iin monelle, onneksi olet siellä.

Se hetki sai  ajattelemaan paljon, ajattelemaan kuinka pienestä kaikki on kiinni kuinka tärkeää on elää tässä ja nyt, kuinka vähän on merkitystä pesemättömillä ikkunoilla kuinka paljon tärkeämpää on rutistaa ne pörröiset päät kainaloon ja elää. Nauttia siitä ihan tavallisesta arjesta, siitä jota paskaksi toisinaan kutsutaan ,koska niin kauan kun arki on aivan tavallista paskaa on kaikki silti niin hemmetin hyvin. Niin kauan kun voit ahdistua siitä että on kiire, on likaiset ikkunat ja liikaa pyykkiä jne. on asiat todella hyvin, se on ihan mailman parasta arkea se.

Ajattelen ympärillä olevien ihmisten elämää ja huomaan kuinka monta ei niin tavallista arkea lähelläni on. Sinä siellä elät uutta elämää, päivä ja hetki kerrallaaan. Superanainen<3
Kummipoikani elämän supersankari vasta neljä ja takana on niin monta sairaala reissua , leikkausta, operaatiota,että ei pienen ihmisen kuulusi koskaan kokea sellaista, ihmeellinen pikku mies ja niin rakas. Ystävistä rakkain jonka jalat on kasattu raudasta,  jonka lapsi on tehty taikavoimista, ystävä jonka sydän on kestänyt nii in valtavan paljon. Sinä ystävistä rakkain jonka sydän on niin valtavan suuri että annat kodin pienille rikkinäisille lapsille, tehdäksesi heistä ehjiä, pelastaaksesi. Sinä ystävä joka valvot liian usein lapsesi kanssa lastenosastolla toivoen että saisit elää tavllista arkea.
Ne monet saman ikäiset ystävät joilla ei ole enää molempia vanhempia, auttamassa, tukemassa jakamassa elämää, seuraamassa lastenlapsien kasvua<3
 Sinä surusilmäinen ystävä, rakkaan mummon käsi viimeisiä hetkiä omassasi<3 voimia.


Niin että tämä minun "samaa paskaa arki" oli sittenkin ihan maailman parasta lähes tavallista lapsiperheen arkea mun omien kaikista rakkaimpien pörröpäiden kanssa<3 

Minulla on kaikki mitä tarvitsen.

-M-

2 kommenttia:

Kiitos <3