Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

tiistai 9. joulukuuta 2014

Sitähän minä halusin

Minä haluan alkuinen lause on ehkä eniten kuulemani alku lauseille jonka määrää edes päivässä on mahdoton laskea. Sen kuulemista ei lähestyvä joulu ainakaan vähennä, vaan paremminkin nostaa huippuunsa entisestään. Olen niin kypsänä tuohon jatkuvaan haluamiseen höystettynä erillaisilla äänenpainoilla ja voluumilla riippuen siitä mikä haluamisen syvin tarkoitus milloinkin on. Vanhimman pörröpään hertttaisella haluamisella on yleensä aina 100%:lla varmuudella joku todella kova juttu, keskimmäisen pörröpään itkun sekainen haluaminen on niin hermoja riekaleiksi riipivää  varsinkin jos haluamisen kohde on jotain ihan naurettaavaa kuten lihapiirakka. Nuorimman pörröpään haluaminen on jo nyt niillä leveleillä että en edes kykene ajattelemaan elämää hänen halujensa kanssa päivää pidemmälle.
 Herätys emopörröpää. Huomaan ajattelevani jatkuvasti sitä mitä minä haluan, ompa siis jotenkin todella jännä miten nuo emopörröpään jälkeläiset noin voimakkaasti omia halujaan tulkitsee.
Juuri nyt minä niin haluaisin aikaa, ote lipsuu, ajatus karkaa, tekemättömien, hoitamattomien asioiden lista on liian ahdistava kirjoitettavaksi, olen hiton väsynyt. 
 Ja nyt varmaan kaikkia jäi mietityttämään se mitä rouva pörröpää oikeasti nyt taas haluaa joten minäpä ihan pikkuisen raotan palan mun pääkopasta. Ihan ensimmäisenä haluan tämän viikon flunssan välittömästi jonnekkin hyvin kauas minusta, haluan muuttaa sohvalta omaan sänkyyn ja nukkua yskimmättä, niistämättä ja pissaamatta ihan koko yön, no okei ihan vaikka 5h putkeenkin olis jo paljon. Haluan olla olematta väsynyt, ahdistunut ja kiukkuinen. No siinä ne suurimmat mietteen just nyt joten voimme siirtyä listaan haluaisin.. saada tekemättömien töiden listan yksi sivuiseksi, hallitsemattoman kaaoksen jonkinlaiseen hallintaan, uuden maton, kasata joulukuusen noiden maalaustelineiden tilalle, nähdä mun ystäviä, viettää niiden kanssa aikaa ilman mitään kiiretttä, voi että ette edes arvaa kuinka paljon sitä haluaisin. Olla parempi ihminen, herttainen kiva, kaunis, laiha, hyväkuntoinen, huumorintajuinen, lämmin, haluaisin kaikille mun rakkaille jonkin ihanan jouluyllätyksen, jonka olisin ajatuksella kerennyt hankkia/tehdä, haluaisin kääriä sen niin mahdottoman kauniiseen pakettiin että ne ymmärtäisivät edes ihan pikkuisen kuinka äärettömän rakkaita ne on kaikesta kaaoksesta huolimatta. Haluaisin käpertyä sohvalle villasukat jalassa lämpimään kainaloon, viinilasin kans ja vain olla niin ettei tarvisi katsoa kellon viisareita ja todeta että pumpsiin meni taas ja aikaa on liian vähän. Haluaisin tehdä kauniin pienoismalli piparkakkutalon meidän kodista, haluaisin ylipäätään keretä leipoa niitä pipareita, haluaisin nauttia joulun odotuksesta, haluaisin unohtaa kiireen, haluaisin olla parempi kirjoittaja, syvällinen, edes vähän tehokkaampi, mieleenpainuva.
Haluaisin vaaleanpunaisen jääkaapin, uuden lattian ja keittiönpöydän, kauniin lasivitriinin jonne kauneimmat astiani asettaisin, haluaisn täydellisessä järjestyksessä olevan askartelu huoneen ja voi kuinka haluaisin aikaa askarrella vaan. Haluaisin olla parempi äiti joka ei haluaisi juuri mitään ja jonka lapsetkin haluais vähän vähemmän. Haluaisin että aika pysähtyis ja ne olis hetken ihan pikkuisen äitin vauvoja vielä, haluaisin päivän maata niitten kans siskonpedissä yökkäreissä katsoa elokuvia, olla vaan yhdessä. En tiedä kuinka pitkä tästä listasta tulisi jos vielä jatkaisin..ehkä loputon..
jännä miten herrapörröpää haluaa vain yhtä.. tai maksimissaan kahta ja puolta asiaa, mutta pärjää yhdellä aika pitkään.. 
 Totuus on se että meidän arki nyt vaan on jotain ihan muuta. Se on aamu 6.30 - 23.30 ajatuksia asioista, pieniä rääpäsyjä kaaoksen hallinnassa, pikaisia kuulumisia, kesken jääneitä lauseita, pyykkiä, pyykkiä lisää pyykkiä, tiskiä, tavaroita siellä täällä, enemmän täällä kuin siellä missä pitäis, itkua, kiukkua, muistamista, hakemista, tuomista, viemistä, iloa, huutoa, naurua, väsymystä, turhautumista, selviämistä, pieniä hetkiä joilla jaksaa taas huomiseen, enempää ei paljon jaksa ajatella.. 
 Katson kohti kattoa jonne herra pörröpää reippaana levittää maalia- sitähän minä halusin.

5 kommenttia:

  1. Voi Marika nämä sun tekstit on just parhaita, ihanan aitoja! =) Siis ihan pakko aina käyä lukee nää sun kirjotukset.
    -päivi-

    VastaaPoista
  2. Elämää isolla E. Just sitä, jota vanhana muistelee ja jopa kaipaa.
    Voimia sinulle ja halaus! <3

    VastaaPoista
  3. kaikista ihaninta nää sun tekstit, ne niin aitoja niihin niin helppo samaistua. Sä olet aitoja rehellinen sellasta on sun kirjoituskin, joten jatka samaanmalliin :) Mäkin tahtoisin paljon kaikkea, välillä sellasta joka voi olla joskus saatavissa mutta paljon myös sellasta mahdotonta josta voi ja saa vain haaveilla, ehkä ihan hyväkin että kaikkea ei voi saavuttaa, ja tarviikokaan kaikkea saada? Mut kun luin sun kirjoituksen haluaisin yhtä juttua, emopörröpää mene peilin eteen ja katso tarkasti, toivon että näet siellä samaa mitä mä näen sinussa: tehokkaan ihmisen, hyvän äidin, sydänmellisen ystävän ja kauniin naisen <3

    VastaaPoista
  4. Elämän makuinen kirjoitus,johon on niin helppo samaistua -jälleen kerran.
    Näitä sun ihania kirjoituksia on ilo lukea... välillä suorastaan hengästyy lukiessaan... tai sitten unohtaa hengittää kun lukee niin elävää tekstiä...

    Yhtä asiaa minäkin haluan - ja se on sama kuin Erjan toive tuossa edellä: katso peiliin ja näe siellä se sama ihana,sydämellinen, tehokas ja taitava nainen, vaimo,ystävä, yrittäjä,taiteilija ja äiti,jonka me muutkin näemme -ei välttämättä tässä järjestyksessä aina mutta milloin missäkin järjestyksessä, koska näitä kaikkia sinusta löytyy <3

    VastaaPoista

Kiitos <3