Surun murusia

Riisun vaatteet, tarkoituksena ottaa pikasuihku ja  sitten nopeasti nukkumaan, kunnes ihan yhtäkkiä minua alkaa ihan kamalasti itkettään. Minua jota ei itketä juuri koskaan tai ei ainakaan kovin usein.. Suunnitelman muutos.. nukkuminen vaihtuukin kirjoitamiseen. Monen monta ajatusta on ollut mielessä ja monta tarinaa kirjoitettavana, mutta fiilis tai oikea hetki on ollut kadoksissa..harmittaa että päiväkirjassani on monta tyhjää sivua..mutta ei se minua niin paljoa harmita että ihan itkettäisi.
 On niin paljon suuria asioita, koko ajan ympärillä tapahtuu. On pieniä asioita, on suuria asioita, on asioita jotka paisuvat, on asioita jotka kutistuvat toisten asioiden rinnalla. On asioita joilla on merkitys ja on asioita joilla kuvittelee olevan merkitys. 
Elämää ei voi elää kenenkään muun kautta, omaa onnea ei voi kadottaa muiden murheiden takia mutta saahan olla surullinen jonkun toisen puolesta?!ei siihen lupaa tarvita, joskus se vain nurkan takaa hiipii ja hyökkää kun on tilaisuus iskeä, yllättäen vastustajan totaalisesti lamaannuttaen. Siinä se sitten on -suru.
Mietin tarinoita surujen takana, monta mielettömän ihanaa ja herttaista ihmistä, joille en voisi koskaan toivoa mitään pahaa ja joista jokaisen surun pyyhkisin pois enemmän kuin mielelläni, jokaiselle lupaisin että jonain päivänä kaikki on hyvin, parantaisin ja korjaisin jos minulla olisi siihen valta. 

Eräänä päivänä näin ison vauvavatsan, vuosi sitten rutistin tuota surullista naista ja sanoja ei löytänyt. Nyt hymyilen ja tervehdin, hetkeä sanojen vaihtamiseen ei tule, mutta toivon että katseeni kertoo enemmän kuin tuhat sanaa -olen onnellinen sinun puolesta. Kumpa näkisin jokaisen surullisen kasvon muuttavan muotoa. Vaikka on suruja jotka eivät koskaan katoa, on kuitenkin myös onnen hippuja joista voi syntyä jotain suurempaa, jotain sellaista mikä antaa toivoa ja kantaa eteen päin. Jonain päivänä. Mielikuvitus rutistus sinulle siellä jossain, jonka silmäkulmassa on surun murusia<3