Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

torstai 17. huhtikuuta 2014

Harmitus

Elossa ollaan vaikka nyt on kyllä ollut ihan liian pitkä tauko..Kiitos Ulla muistutuksesta että ainakin sinä kaipasit minua..
Välillä tuntuu että on ihan yksin, mutta sitten huomaakin että ainakin täällä joku "kuuntelee" minua. Ja kyllä minä tiedän että kun ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja rimpauttaa jollekin ihanalle ystävälle, minua kuunnellaan varmasti. Joskus se on vain vaikeaa ottaa sitä puhelinta käteen..ja on minulla kotonakin yksi pörröpää jolle voisin avautua.. Ongelma on ehkä siinä että tuntuu etten halua vaivata muita minun pienillä murheilla koska tiedän että on isompiakin murheita. Tekisi välillä mieli kiukutella, itkeä, raivota ja synkistellä, mutta eihän se mitään auta..
Kirjaprojekti lähtee siis nollasta. Taittaja numero yksi ei saa materiaaleja palauettua joten taittaja numero kaksi aloittaa homman alusta. Arvatkaa miltä tuntuu kun on puoli vuotta odottanut että jotain tapahtuu, saanut turhia lupauksia, odottanut ja odottanut, toivonut ja selitellyt muille tilannetta.. sitten kuulee että ollaan ihan alussa. Tuntuu melko turhauttavalta. Se laskee kiinnostuksen aika nollaan. Enkä voi millään ymmärtää miten joku voi kättäytyä noin.. Pientä ahdstusta pukkaa siis ..Harmittaa niin suunnattomasti että itkupotku raivarit olisi paikallaan. Enkä tiedä kelle viitsisi avautua koska kaikilla on omat murheet ja jotenkin tuntuu että muiden on ehkä vaikea ymmärtää kuinka paljon tämä juttu minulle merkitsee ja kuinka paljon sitä olen odottanut. Eikä kukaan voi oikein auttaa koska ei ole muuta kuin odotettava ja odotettava aina vain..
 Eikä tilannetta hirveästi helpottanut että samana päivänä kun sain sähköpostin pörröpää numero kaksi oksentaa, hammassärky räjäyttää pään ja yskä estää nukkumasta. Siinähän sitä olikin.. Hammaslääkärissä 1,5h suu auki yskimättä on yllättävän haastavaa, mutta selvisin. Kotiin päästyä muutama nappi naamaan ja parin tunnin päikkärit ja jälleen elossa. Pörröpää numero kolme oksensi aamulla mutta sen jälkeen kukaan ei enää ole oksentanut, joten toivoa on että se oli yhden oksennuksen tauti. Puoli litraa yskänlääkettä apteekista, kunnon yöunet, rakkautta ja toivoa on että tästä päivästä tulee parempi.
 Pörröpää numero yksi pakkasi laukun ja lähti pääsiäislomalle, ikävä on jo nyt. Onneksi minulle jäi kuitenkin pikku pörröpäät jotka pitävät minut kiireisenä;) Toiveita satelee ja eilisen päivän työt on tekemättä, joten synkistelyyn ei taida olla aikaa. 
Olipas huono teksti.. en nyt pysty parempaan.. ehkä huomenna olen parempi kirjoittamaan, ehkä olen huomenna parempi avautumaan, ehkä huomenna kotityöt on tehty, ehkä huomenna olen terve, ehkä huomenna jaksan katsoa eteen päin, ehkä huomenna olen taas normaali, ehkä huomenna tai ylihuomenna..jonain päivänä.

3 kommenttia:

  1. Halaus sinulle...täälläkin on kaivattu sinua <3
    Päivittäin käyn kurkkimassa,onko uutta tekstiä tullut... oon niin koukussa näihin sinun teksteihin.
    Ikävä kuulla että olet ja olette olleet kipeänä.
    Mutta vielä ikävämpi on kuulla tuosta kirjaprojektin viivästymisestä, joka ei todellakaan ole sinusta kiinni. On kyllä kurjaa, ettei aikuiset ihmiset osaa pitää lupauksiaan... voin vain kuvitella harmituksesi määrän, kun minuakin suorastaan suututtaa puolestasi tuommoinen toiminta.
    Vaan niin kuin olen useasti maininnut eri yhteyksissä - hyvää jaksaa odottaa!
    Kaikesta huolimatta sinulle hyvää pääsiäistä ja lämmin halaus vielä kerran <3

    VastaaPoista
  2. Mua NIIIIIN ärsyttää sun puolesta, ettei siihen sanat riitä! En ymmärrä, mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa!?! Nyt vois vähän taputella käsiä ja jonkun pää vois olla välissä...
    En kyllä yhtään ihmettele ettei motivaatio oo huipussaan palata lähtöruutuun:(
    Mutta täällä ollaan hengessä mukana, olet rakas <3

    VastaaPoista
  3. Kyllä täällä sinua kaivataan. Olen vaan oppinut siihen, että jollei ihmisestä kuulu mitään, hän haluaa olla rauhassa ja sitä rauhaa ja aikaa pitää hänelle antaa, eikä hoputtaa, tuputtaa seuraa tai vaatia kertomaan kuulumisia. jos toinen oikeasti haluaa seuraa, hän ihan varmasti antaa kuulua, että hei, olisko sulla hetki aikaa. :)
    Tiedätkö, vaikka mulla on itsellänikin isoja murheita, en edes tahdo alkaa vertailemaan, kummalla on isommat tai pahemmat tai oikeutettua alkaa valittamaan asioista tai murehtimaan. Jokaisen oma murhe on se oma, mikä rassaa. Ei sinua minun huoleni rassaa! Siksi se, mikä on sinulla, on nimenomaan se, mistä sinulla on oikeus valittaa ja sanoa, että v-tuttaa! Jos ystäväni ovat sanoneet, etteivät halua avautua minulle, koska tietävät, että mulla on isommat murheet, olen sanonut saman heille. Samoin sen, että nimenomaan, mun murheet ovat aina mulla! Haluanko siis AINA vatvoa niitä?! EN! Haluanko kuulla, että muillakin on murheita, vai elää tiedossa, että olen yksin ainoana maailmassa, jolla on jotain?! Haluaisinko kenties saada muutakin ajateltavaa, kuin vain omat murheeni?! KYLLÄ! Uskon, että moni muukin tahtoisi kuulla vaikkapa sinun huolistasi ja olla tukena, vaikkei auttaa voikkaan. Ei tollanen kirjaprojekti mikään pikkujuttu ole edes! Ja vaikka olisikin, mitä sitten?! Se on silti sulle iso asia jonka kanssa et haluaisi olla yksin.
    voimia sinulta kysytään ja voimia sinulle toivon jatkoonkin!

    VastaaPoista

Kiitos <3