Todellisuus

Herään ihanaan tyttöjen kiherrykseen.. Keskimmäisen pörröpään ystävä yökylässä ja voi sitä prinsessa leikin määrää mitä päivään mahtuu. Heti aamulla sama jatkuu ja pienin pörröpää yrittää pysyä perässä. Hetken haaveilen että olisin edelleen lapsi, ei huolta huomisesta, saa vain uppoutua mielikuvitus maailmaan ja eläytyä täysillä milloin mihinkin rooliin. On ihana seurata miten ystävykset nauttivat yhdessä olosta.  Illalla ystävykset käpertyivät samaan sänkyyn vieretysten miettimään tanssikuvioita.. mielettömän ihana ystävyys.

Omien ystävien kanssa ei enää käperrytä kihertämään samaan sänkyyn. Ei leikitä prinsessaleikkejä, ei mietitä tanssikuvioita. Mutta edelleen ystävyys on todella tärkeää. Tällä viikolla olen saanut nauttia usean hyvän ystävän seurasta, olen onnekas kun minulla on monen monta ystävää. On olemassa ihmisiä jotka välittävät, vaikka omassa elämässäkin on mietittävää. Hetkeksi ystävät vievät ajatukset muualle ja oikeastaan olen useamman päivän ajan lähes unohtanut kirja murheet.

Tänään herään jälleen todellisuuteen. Sähköpostista löytyy yksi peruutus, yksi kysely ja tunnen itseni petturiksi. Olen myynyt kirjaa jonka piti ilmestyä kauan aikaa sitten ja nyt ollaan edelleen nollassa. Vaikka olen syytön tähän, silti tunnen itseni huijariksi. Ahdistaa. Tiedän mikä määrä materiaaleja on, eikä niistä ihan muutamassa päivässä kirjaa väsätä. Ja mitä kaikkea olisin voinut vielä tehdä ja korjata jos olisin tiennyt että edelleen puolen vuoden päästä ollaan nolla pisteessä.  
Totaali lamaantuminen johon ei ole varaa. 

Pienin pörröpää huutaa vaahtokylvyssä -rakas äiti avaa mulle suihku.
Ystävykset etsivät balleriina pukuja, siipiä ja taikasauvoja. 
Ihanaa lapsen elämää.

Isoimman pörröpään työt eivät ymmärrä pyhäpäiviä, työt kutsuu joka päivä ja vuoden kestäneen stressin, työkiireiden ja muutosten jäljet näkyvät. Hän ei lamaannu, vaan käy ylikierroksilla, ei pysähdy vaan jatkaa kulkuaan. Hänelläkään ei ole varaa pysähtyä, arki pyörii pyörimistään ja mukana on mentävä.

Vaikka olemme erityisen onnekkaita, ei se tarkoita että elämämme olisi aina yhtä juhlaa. Itseasiassa kulunut vuosi on ollut miehen työnpuolesta kaikista raskain vuosi. Välillä hetken haaveilemme työstä jossa on viikonloput vapaat, kello neljä hanskat saa tiputtaa kädestä ja unohtaa seuraavaan aamuun asti koko paikan. Kesäloma on neljäviikkoa, lasten syntymän jälkeen on isyysloma, mahdollisuus isäkuukauteen, kun lapsi sairastuu voi jäädä huolettomasti kotiin, kun itse sairastuu tai loukkaa itsensä voi hakea saikkua ja parantua rauhassa. Yrittäjän arjessa se ei vaan mene niin. Vaikka et ole töissä, on työasiat lähes aina mielessä. On asioita joihin itse et voi vaikuttaa, voit tehdä parhaasi, mutta on olemassa isompia tahoja jotka voivat hetkessä tiputtaa sinut pohjalle, on isoja ihmisiä joita ei tuottajan ongelmat kiinnosta. Jos hälytys tulee yöllä, on silloin noustava, vaikka kuinka väsyttäisi. Jos jokin hajoaa on se korjattava. Vaaditaan paljon että pystyt pitämään yrityksen ja itsesi hengissä. 
Ulkopuolisen on mahdoton ymmärtää täysin näitä kuvioita.

Kuinka turhalta omat ongelmani tuntuvat, kun ne laitetaan mieheni työn kanssa rinnakkain. Välillä ärsyttää etten saa rauhassa edes kiukutella, vaikka mieli tekisi purkaa kiukkua, heittäytyä marttyyriksi, kohottaa jalat kohti kattoa ja vain olla mörkötuulella. Vaikka olen oppinut paljon kärsivällisyyttä, arvostamaan arkisia asioita, on minulla vielä paljon opittavaa. Edelleen olen liian itsekäs, minun on vaikea päästä harmittavista asioista yli, en edelleenkään kestä jos asiat eivät mene niin kuin haluan. 

Mutta ei se arki sillälailla pyöri. On jälleen aika miettä mikä elämässä on tärkeintä.  

Aloitin eilen kirjan Totuus taivaasta. Olen vasta kirjan alussa, mutta voin jo alun perusteella suositella sitä kaikille lukemisesta pitäville.Ja niillekkin jotka eivät normaalisti lue. Ensimmäisen sadan sivun aikana sain jo kirjasta mielettömästi irti. Kirjassa rakkaudella on suuri merkitys.

Ja kuten olen niin monesti sanonut..

Surin niistä on rakkaus.

Jos minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Jos minulta puuttuisi kyky rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan ei minulla olisi mitäään. Jos minun rakkauteeni ei vastattaisi rakkaudella olisin vain kuori ilman sisältöä. Jos minun rakkauteni särkyisi olisin vain kasa sirpaleita. Jos meillä ei olisi toisiamme ja suurta rakkautta emme selviäisi arjesta, emme näkisi valoa pimeinäkin päivinä. Ilman rakkautta ei olisi sinua ei minua eikä meitä. Ilman rakkautta lapsemme eivät saisi onnellista lapsuutta ja sitä kautta vahvoja juuria, joiden päälle kasvattaa kaunis tuuhea puu. Ilman rakkautta olisi vain tyhjyys. 

Todellisuudessa meillä on siis oikeastaan kaikki kun meillä on rakkaus. Kaikki muu tulee aikanaan, kyllä se kirja vielä valmistuu ja mieheni työ helpottuu..jonain päivänä. Koska ei ne asiat murehtimalla parene,keskityn odotellessa elämäni tärkeimpiin asioihin. 
Mun todellakin maailman rakkaimmat pörröpäät<3