Onnellista arkea

Ihanaa sunnuntaita.. 
Ihan lähellä on 10000:nen kävijän raja, huikeaa.. 30:ntä lukijaa, tervetuloa uudet ystävät:) Matka jatkuu..
Tänään herätessäni olin jälleen äärettömän onnellinen, normaalia tiukemmasta viikosta selvitty vaikka välillä pinna olisi voinut kiristyäkin, selvisimme loistavasti koska muistimme sen tärkeimmän ..rakkaus. Välillä kun tiukan arjen keskellä käpertyy toisen kainaloon ja nauttii hetkestä, murehtimatta liikoja arki sujuu paremmin. 
Viikkoon on myös mahtunut ihania ystäviä, kouluttautumista työkavereiden kanssa, onnistumisia töissä, onnistumisia kotona, askartelua, ystävä 15:sta vuoden takaa, hyvää ruokaa, räkäisiä neniä, koiran poikaystävä, lasten ratsastus, puheterapia, vero mätkyjä, maailman parannusta, väsymystä, kauniita sanoja, ärsyttävää äitiä, ihania onnen murusia. 
 Lauantai oli ihana päivä mukavan työpäivän jälkeen lähdimme syömään ja poikkesimme ystävillä kahvilla, naurua ja maailman parannusta, lapset innostui pukemaan naamiaisasuja ja talo vilisi ioisia lapsia milloin missäkin asussa. Kotiin tultiin aika myöhään joten annoimme lasten olla ja leikkiä kun kerrankin kaikki kolme pörröpäätä leikkivät sulassa sovussa.. Hymyilin itsekseni ja nautin vain hetkestä. Arkena olemme aika tiukkoja nukkumaan meno aikojen kanssa, mutta viikonloppuisin on ihana joskus höllätä ja antaa normi arki rutiinien olla. 
 Olen muutamassa kuukaudessa kehittynyt paljon. Jokaisesta päivästä olen löytänyt jotain koskettavaa, kurjastakin päivästä olen osannut olla onnellinen, paljon paremmin olen osannut olla onnellinen niistä pienistä mutta silti suurista asioista. Olen oppinut arvostamaan elämääni juuri sellaisena kun se on. Haaveita on mutta niille on annettava aikaa, kaikkein tärkeintä on olla onnelinen nyt.
 Ei ole itsestään selvää että saa olla näin onnekas, ei ole varmaa kauanko se kestää, ei ole tietoa mitä elämä tuo tullessaan joten en kuluta aikaani murehtimalla vaan elän tässä ja nyt.
 Tänä vuonna täytän 30:ntä, joskus se tuntui ihan mahdottoman kaukaiselta ja paljolta. Mutta todellisuudessa se on aika vähän ja jos ajattelen mitä olen elämässäni saavuttanut tähän ikään mennessä, en enempää voisi toivoa. Uskon että minun ei tarvitse kehittää tästä ikä kriisiä, tiedän että olen oikeasti sisäisesti paljon nuorempi;) 
 Kymmenes vuosi yhteistä arkea alkaa ja edelleen joka päivä rakastan tuota isointa pörröpäätä joka päivä enemmän, edelleen parisuhteemme on täydellinen. Mitään en muuttaisi enkä hetkeäkään vaihtaisi.. no okei sen lehtipuhaltimen voisin kyllä tunkea piirongin laatikkoon tosi syvälle..
 Nyt jatkan sunnuntain nauttimisesta, ilman sen suurempia suunnitelmia, imuroin jos jaksan..
Muistakaahan käydä edellisen postauksen arvontaan osallistumassa ja nauttia arjen keskellä kosketuksista niistä pienistä ja vähän suuremmistakin..