Pettymyksistä selviämistä

Aamu alkoi ketutuksella. Mä niin vihaan ihmisien tyyliä luvata hoitaa asioita ja mitään ei tapahdu. Muutaman kerran olen nyt joutunut pettymään ja tekis välillä mennä linjoja pitkin pikkusen kertomaan miten homma toimii. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa pari sivua, mutta minusta tuntuu nyt paremmalta yrittää vain selvitä tästä ketutuksesta..ja vaieta..saattaa muuten olla että karkaa sammakoita suusta..

Vastoin käymiset tälle päivää osa 2.
Eilistä hääpäivää oli tarkoitus juhlia hieman tänään. Lapsille oli yökylä paikat hommattu ja ajatuksissa oli hyvä ruoka, yhteistä aikaa, tatuointia ja rakkautta. Ei mennyt suunnitelmat ihan nappiin kun pienin pörröpää sairastui. Luultavasti mummo olisi ottanut hoitoon, mutta ei viitsi viedä huonossa kunnossa, kun itsekkin siinä kunnossa mieluiten olisi kotona. Joten kahdenkeskiset ruokailut ja muut yhteiset suunnitelmat jäi väliin, tosin ei ole ensimmäinen kerta. Ei me olla vielä koskaan taidettu hääpäivää viettääkään, paitsi ensimmäisenä hääpäivänä oli pienimmän pörröpään ristiäiset. Hieman harmittaa kun tämän takia mies teki kolme viikkoa putkeen töitä jotta tämä viikonloppu olisi vapaa. Mutta minkäs sille voi jos toinen sairastuu.. eihän sitä tiedä jos se huomenna on kokenut ihme parantumisen.. toivossa on hyvä elää. Tosin kun kurkkaan oikealle puolelle näen väsyneet, sairaat silmät, räkää valuvan nenän ja kuumeisen näköiset kasvot, että tuskin parantuu huomiseksi..

Selviytymistä pettymyksistä osa 1.
Päätimme kuitenkin lähteä käymään jossakin niimpä lasten kanssa kävimme kyllä kokkolassa. Kävimme vuorotellen tatuointi hommissa, mutta siitä sit myöhemmin lisää;) Pieni kahvittelu ystävän herkku pöydässä piristi kummasti. Kiitos T<3 Lasten toiveesta ruokapaikaksi valittiin Hesburger, muutama kauppa ja kotiin. Kotimatkalla postista poimin muutaman ihanan askartelupaketin joten niistähän ei voi kun piristyä:) Nyt koitan ajatella positiivisesti vaikka heti kun ajatukset karkaa väärille urille, alkaa harmitus. Parempi siis koittaa olla vain nyt ajattelematta asioita mille en vain itse voi mitään..

Selviytymistä osa 2.
Ihana viesti pikkuiselta Antilta sai väsyneen pikku pörröpään niin iloiseksi. Antti lähetti kuvan itsestään uusi pipo "päässä" ja viesti oli lähetetty pienimmälle pörröpäälle. Voi sitä iloa:) Hän on jo suunnitellut Antin ja Pekan varalle uimaretken, kyläilyä ja vaikka mitä. Lempi puuhaa on katsella pienten keskospoikien kuvia ja kysellä kaikenlaista, arvailla onko kuvassa Pekka vai Antti. Huikean taitavasti i padiltä hän etsii oikean kuvan minkä haluaa muille esitellä. Ja ammattitaitoisesti kertoo kumpi on kuvassa ja miksi kuvassa on mitäkin. <3
Niin että tungen taas oman harmistuksen piirongin laatikkoon ja olen onnellinen että minä saan olla kotona omien pörröpäiden kanssa, kaikille se ei ole mahdollista. 

Hei niin ja pakko jakaa teille eilinen löytö.
Aleksille pikku hääpäivälahja;) Vaatii hitusen pientä pinta remonttia, ei toi väri ole oikein meidän juttu, mutta onhan se vaan hitokseen söpö. Aleksillahan on hirveesti tota vapaa aikaa niin on hyvä et sille on jotain puuhaa ettei käy aika pitkäksi;) Eilen illalla alkoi armoton koulunkäynti, joka aamulla heti jatkui.. Jos tämä opiskelu tahti jatkuu, mun pörröpäistä tulee melkoisen fiksuja;) 

Tahdon

Tasan neljä vuotta sitten sanoimme toisillemme TAHDON. Kymmenes yhteinen vuosi starttaa ja edelleen jokaisena aamuna tahdomme. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä samainen mies on minun elämäni esimmäinen ja viimeineen rakkaus. Olen onnellinen että tiemme jossain vaiheessa erosivat, mutta vielä onnellisempi olen siitä että ne kohtasivat uudelleen. En voi kuvtella täydellisempää suhdetta. Minä olen sinun. Sinä olet minun. Yhdessä olemme Me ja suurin niistä on Rakkaus.

Mitä Rakkaus on?

Se on post it lappu jääkaapin ovessa,

pieni hetki arjen keskellä,

käsi toisen  kädessä.

Se on hammasharja samassa kupissa,

yhteiset haaveet toiveunissa.

Se on yhteinen asuntolaina,

kaiken sen työn vaiva.

Se on katse illan hämärässä,

aamu kahvi valmiina pannussa.

Se on kova kuin muuri,

maahan syvälle kaivettu juuri,

ja ihan mielettömän hyvä tuuri,

se on niin valtavan suuren suuri

- RAKKAUS-

Häätanssi biisiksi valitsimme Uniikin Kerro Mulle biisin. Samaisen kappaleen sanoista teetimme makuuhuoneen seinään sisustustarran, illalla kun pään painaa tyynyyn muistamme joka ilta tuon hetken.

http://www.youtube.com/watch?v=4iejNc18Cf0

Uniikin kerro Mulle

Okei.

Pienin askelin kulje mun kanssa nää portaat, kerro kerro kuiskaa se mun korvaan.

Kerro jos oot se joka mut pois taluttaa, ja lupaan sen sulle sua ei tuu kukaan satuttaa.

Eikä se voi olla sattumaa, miten ain törmätään sattumalta ja joka kerta viet jalat alta.

Kerro jos haluut läpi tän maailman taivaltaa, niin haen sulle kuun ja tähdet taivaalta.

Nii paljon haluisin pois pyyhkii sun alakulos, sulkee sut syliin sulkee muun maailman ulos.

Pelkkä oletus, mut ehkä säki diggaat must. Se kieli, sun kehon kieli, ja koko olemus.

Mut mis tahans nään sut saat mut jäätyyn, en sanaa saa suust ja jokin saa mut perääntyy.

Mut kerro mulle, näytä mulle pitäskö mun kääntyy ja kertoo mitä tunnen ennen kuin tää ilta päättyy.

Mitä löydän jos päästät syvälle katseesta?

Kerro minne päädyn jos annan äänes kuljettaa?

Kerro mitä luulitkaan ettet elämältä koskaan saa?

Kerro mitä jos mä vien sut pois, mitä jäät kaipaan?

Oot ku lempibiisi, pyörit mun mieles. Otetaan iisii, tuu tähän viereen.

Mitä mieles, kerro sun tarpeet. Ja kuuntelen, oon tässä sua varten.

Sanon mitä tunnen, ja sä jaat sen. En tarvii sanoja ku painaudut mua vasten.

Pilke silmäkulmas, mä tiedän ton katseen. Saan sut hymyilee joka kerta ku lupaan et.

Beibe, mä tuun aina sun perään tsiigaa, kannan sut sänkyyn jos sä oot juonu liikaa.

Koskaan vaihtas sua pois en toiseen, oot mun täysosuma lotos, seittämän oikein.

Tuntuu nii oikeelt, kaikki mitä tarvitaan. Anna tunteen viedä, viskaa aivot narikkaan.

Yks plus yks on me kaks, täyttä platinaa. Muut ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan.

Mitä löydän jos päästät syvälle katseesta?

Kerro minne päädyn jos annan äänes kuljettaa?

Kerro mitä luulitkaan ettet elämältä koskaan saa?

Kerro mitä jos mä vien sut pois, mitä jäät kaipaan?

Oot ku lempibiisi, pyörit mun mieles. Otetaan iisii, tuu tähän viereen.

Mitä mieles, kerro sun tarpeet. Ja kuuntelen, oon tässä sua varten.

Kerro mitä tahdot, nii mä sut sinne vien. Hei leidi, lähdetään saman tien.

Kerro mitä tahdot, nii mä sut sinne vien. Hei leidi, lähdetään saman tien.

Mitä löydän jos päästät syvälle katseesta?

Kerro minne päädyn jos annan äänes kuljettaa?

Kerro mitä luulitkaan ettet elämältä koskaan saa?

Kerro mitä jos mä vien sut pois, mitä jäät kaipaan?

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämä teksti, nyt mä juon kahvit tuon suuren rakkauden kans<3

Paluu arkeen

On aika siirtyä turhamaisuudesta jälleen oikeille leveleille. Vaikka pakko onkin mainita kuinka ilahduin löytäessäni ne ihanat lasit kaapista, vesikin maistuu niistä aivan ruusun nupuilta:)
Tähän alkavaan viikkoon on mahtunut monen monta kosketusta. Päällimmäisenä tunteena jälleen pakahduttava onni. Vaikka viima vinkuu, talvi on kadonnut ja tämä ilma saa minut kipeäksi, en välitä. 
Kahteen päivään mahtui reipas 22 tuntia työtä ja monen monta ihanaa kohtaamista. 
Kyllä minusta vain tuntuu että olen oikealla alalla, en sillä että haluaisin itseäni kehua, vaan minusta tuntuu vaan hiton hyvältä. Pidän työstä, aika kuluu vauhdilla, nautin työn teosta ja tapaan ihania ihmisiä. Lisäksi meillä on aika hauskaa, no välillä ehkä ärsyttää kun ei se pyykkikone itsekseen pyöri mutta muuten on niin ihana olla töissä että huh huh. Välillä on tietty huonoja päiviä, epäonnistumisia ja ei niin miellyttäviä asiakkaita mutta jos niitä on 5% ja 95% on niitä hyviä asioita, olen onnekas.

Tämän päivän kohokohdiksi nousi muutama asiakas jotka oli kampaajan tarpeessa. Sellaisia hetkiä joissa samaan aikaan oli läsnä suru ja kuitenkin myös suunnaton ilo. Vaikka olen pieni ihminen, voin kuitenkin työlläni saada aikaan jotain hyvää. Päivään mahtui myös ilahduttava viesti, kuinka viimekertaisen surullisen kohtaamisen jälkeen "ystävä" oli löytänyt pienen pilkahduksen iloa elämään ja toivon että selviää<3 Mitä asiakaspalvelutyöltä muuta voi ihminen toivoa.. -ei mitään. 

Kotona odottava perhe ja uudet villasukat<3 tästä on hyvä jatkaa..

Hitokseen turhamainen minä

Tänään kohtasin kaupassa suuren rakkauden. Nämä kaunokaiset joiden valmistus oli jo tietääkseni lopetettu. Olin päättänyt hankkia nämä lasit. Kun sitten päätin että nyt on se hetki, ei laseja löytynyt mistään, etsin ja etsin, mutta turhaa, ne oli loppu. Olin surun murtama. Selasin nettikaupat ja huutonetit, turhaan. Tavallaan olin jo tästä asiasta päässyt yli,korostan sanaa tavallaan. Tänään sattumalta prismassa törmäsin jälleen näihin kaunokaisiin. Sydämeni oli pakahtua ilosta ja olin innoissani kuin pieni tyttö karkkikaupassa. Ei mitään latasin kuusi pakettia laseja koriin ja vasta siinä vaiheessa muistin, että olen kohdannut tämän kaltaisen vääryyden aikaisemminkin. Kastehelmi sarjan vaaleanpunaiset jälkiruokakulhot maksoivat 34,90 kpl ja vieressä notkuvat lähes kaikki muut värit 24,90 kpl. Miten julmaa.. No onneksi kärkkäisen tavara paratiisista löysin ne hintaan 29,90 joten se asia on jo hoidossa ja jälkiruokakulhot pelastettu..

Ajattelin siis että ei ne voi puolta enempää maksaa kuin muut värit ja tarkistamaan hyllystä hintaa.. 

Ja mitä minun pienet silmät näkevätkään 29,90 paketti.. mitä hittoa,hitokseen on kallista. Hinkaan silmiä ja yritän epätoivoisesti putsata epäilemättäkin silmissäni runsaasti olevia roskia pois.. turhaan. Hinta pysyy samana. Vieressä kirkkaat, siniset, vihreät ja kakki muut sateenkaaren värit joina näitä laseja on tehty seisovat alistuneina hyllyssä hintalappu kaulassa,  jossa on summa 7,90. 

Mitä ihmettä? Vielä kerran tarkistan hinnan ja tota se on. Neljäkertaa kalliimpia kuin muut, pikku hiljaa alan toivoa että pitäisin sittenkin jostain muusta väristä kuten esim kirkkaasta joka on aina halvempaa.

Mutta ei.. vaaleanpunainen pakkomielle ei lähde minusta vaikka kuinka hinkaisi, ei vaikka avuksi ottaisi tolun ja juuriharjan.

Koen suurta vääryyttä, suoranaista julmuutta, pienen sydämen särkymisen.

Kunnes.. 

Ei Hätää.. muistinpa siinä sitten että se on 23.2 ihan selkeästi siis minun syntympäivä. Täytin nimittäin ihan tasan 29- vuotta ja 7:n kuukautta. Olen todella lahjakas keksimään kaikenlaisia "kissanristiäisiä" ilman kissaa jos minä haluan jotain. Esim just tänä vuonna mulla on juhlavuosi kun kolmekymppiset lähestyy, silloin saa viettää syntymäpäiviä ihan joka kuukausi..Mieheni oli ehkä hieman erimieltä, mutta aina voi ostaa myös toisen puolesta;)Ihan nyt sattu kyllä nämä syntymäpäivät sopivaan saumaan. Ei muuta kuin lasit koriin ja kohti kassaa..mieheni ikäväkseen ei ollut ihan niin onnekas, mutta ihan selventääkseni asiaa minä ostin suurimman osan itse;) 

Nyt nämä kaunokaiset kyllä kaipaisivat kovasti ihan omaa vitriiniä jonne majoittua noiden jälkiruoka kulhojen kanssa. Mutta se vaatisi sitten pikkuisen isomman remontin..

Ensin pitäis repiä puuhella irti, jotta siihen mahtuisi se vitriini ja haaveilemani uusi pöytä, no mitä löytyy puuhellan alta? Ruma lattia tai luultavasti ei lattiaa lainkaan. Vaatii lattian uusimisen koko alakertaan jossa nelijöitä ainakin enemmän kun viis. Jos lähdet uusimaan koko alakerran lattian, olisiko viisaampaa laittaa samalla lattialämmitys? No todellakin. Miten sähkölämmitteisessä talossa se onnistuu, olisiko järkevämpää vaihtaa lämmitysmuotoa? No joo vitsi vitsi.. alkaa kuulkaa nyt mennä taas vähän överiksi tämä homma.

Mutta tässä näkee kuinka turhamainen ihminen voi olla.Tämä voi vaikka olla esimerkki siitä miten ei kannata käyttäytyä, tai ainakaan sanoa sitä ääneen.

Mutta saahan joskus olla? Ihan pikkuisen turhamainen, no okei ehkä vähän isosti turhamainen? Ihan joskus vaan..

 Kyllä kuulkaa naisella on oikeus omiin tunteisiin ja minen voi tässä nyt teille tunteettomaksi muuttua.

Se ei kuulkaa tämä minun vaaleanpunainen maailmani pyöri sillä tavoin että kaikki tykkäis vain kirkkaista laseista.

Se on sillä viissiin et minä olen välillä ärsyttävän turhamainen, rakastan kaikkea vaaleanpunaista, kaunista ja ihanan kallista. No niin huh huh kylläpä helpotti, sieltä se tuli, oikein rehellisesti..

Olen niin pahoillani kaikesta:)

Kevyttä synkistelyä

Ei se aina elämä hymyillytä vaikka näinkin positiivinen kaveri olen.No vitsi vitsi, en mä oikeasti ole. Välillä iskee hirmu väsymys. Tänään ei aamusta huvittanut oikein mikään. Viime aikoina en muutenkaan ole oikein saanut itestäni mitään irti. Olisko sit ollut tuo perheessämme kyäillyt mahatauti, joka on vienyt kaikki ylimääräiset voiman rippeet.
 Taittaja on myös kiristänyt hermojani. Viikonlopuksi piti saada matskut katsotavaksi mutta ei ole näkynyt :(  Olen vähän sellainen kaikki mulle heti tyyppi, joten odottaminen on välillä hermoja raastavaa. No yritän nyt päästä tästä yli kun en voi tässä itse taittajaksi muuttua. 

Elämä kun ei tainnut pyöriä vain mun haluamisien ympärillä..vai pyöriskö sittenkin?
No ei pyöri ei..odottavan aika siis jatkuu.

Askartelu on myös ollut vähän jäissä joskus luovatauko on paikallaan ja sitä olen tässä ihan kiitettävästi viettänyt. Huone on siivottu ja järjestelty ja pari tilausta tehty. Eiköhän se siis tästä taas lähde. Tänään jo yhden kortin tein ja muutama kuva odottaa valmiina, toivoa siis on että askartelu alkaa taas maistua:)

Päivä kääntyi parempaan, milläpäs muullakaan kuin hyvällä ruualla. Kävimme Kalajoella Sandy Keltissä syömässä, ihana paikka ja hyvä ruoka ja parasta seuraa.

Ilta huipentuu rakkaan veljen ja veljen kihlatun iltakylään. Tv:stä tietty Putousta ja ei tiedä vaikka ens viikolla siellä vilahtaa jotain tuttua;) 

Kirja projekti nro. 2 kytee mielessä ja tänään yhdestä biisistä sain pienen ajatuksen, ehkä alan iltojen iloiksi sitä raapustella..koska Ulla muistutti minua että hän oli tämän ennustanut jo aikoja sitten..muistaakseni vuosi oli ehkä 2004. Ja oikeastaan Ulla olit oikeassa jo nyt;) Sä oletkin oikeassa aika monesti<3 Ennustaja:)

En mä nyt sit jaksanutkaan synkistellä vaikka ihan joitakin ilahduttaakseni ajattelinkin näin tehdä, hyvä alku oli jo mut loppu leves käsiin. 

Sitä paitsi mullahan on kaikki varsin hyvin, että ei ollutkaan varaa synkistellä. Jään odottamaan jos onni kääntyy huomenna..

Hilipati hippaa ja huomenna uudestaan paremmalla onnella..

Suurin niistä on rakkaus seinä

Pitkään haaveilemani ja toisten kodeissa ihailemani valokuvaseinä on nyt valmis.

Oikeataan meillä ei aikaisemmin ollut seinätilaa mihin tämä olisi sopinut, mutta kun yllätys yllätys siivouspäivä lähti lapasesta ja tavarat vaihtoi paikkaa, löytyi kaapin takaa sopiva seinä.

Kuvat ovat suhteellisen uusia, mutta joukkoon mahtuu muutama viime kesältä. Vielä muutama pikkukuva o tarrkoitus lisätä kun kehyksiä löytyy ja sittenhän näitä kuvia voi välillä vaihdella:)

Seinän nimi on tietty -suurin niistä on rakkaus ja rakkaitten kuvilla se on siis täytetty:)

Haaveilua ja kysymyksiä

Vapaa päivä ja edelleen mahatauti on pysynyt erossa minusta. Huokaus ja toivo ettei se minua löydä.Älä kerro että olen täällä..

Tänään olen haaveillut. Haaveilu on aika mukavaa. Kun sain askartelukirjani oman osuuden valmiiksi, moni kysyi mitä teen seuraavaksi? Kirjoitanko uuden kirjan?
Naureskelin että ehkäpä en kirjoja enää kirjoittele, koska en osaa kirjoittaa. Askartelukirjahan on ihan eri juttu, siinä tekstit ovat aika pieniä ja aihe on aika rajatttu.

Nyt olen viimeaikoina lukenut useita kirjoja pitkästä aikaa ja tätä blogia kirjoitellessa on syntynyt haave.
-Haluaisin kirjoittaa oikean kirjan.
 Hullua vai mitä? Todella epärealistinen haave, mutta saahan sitä haaveilla.

Lähinnä minua kiehtoo ajatus että voisiko oikeasti tällainen normi, ei lahjakas kirjoittaja, kirotusvirheiden mestari kirjoittaa kokonaisen kirjan? Onko mahdollista pitää tarina kasassa 200 sivua, kun välillä blogi postauskin hajoaa käsiin. Voisiko joku kertoa onko se mahdollista? Vaaditaanko oikeasti joku yliluonnollinen kyky vai onko oikeat kirjailijat ihan tavallisia ihmisiä.

Toisaalta sainhan tehtyä värityskirjankin ilman minkäänlaista taiteellista synnynnäistä lahjaa, niin että..

Mutta mistä sitten kirjoittaisin, pitäisi kenties keksiä jokin aihe. Mihinkään elämänkerta hommaan on hieman vaikea lähteä ilman varsinaista elämän tarinaa, eikä se muutenkaan sytytä.. Olisiko ideoita? 

Olen alkanut epäillä onko minulla kenties joku kriisi -kolmenkympin sellainen, vai mistä näitä hullutuksia pukkaa.. Mutta toisaalta jos tämä on minun kriisini, otan sen mieluusti vastaan, ainakin ennemmin kuin jonkun muun kriisin.
Oikeastaan pitkästä aikaa tunnen itseni varsin tasapainoiseksi. Minulla on hyvä olla itseni kanssa. Että voiko kriisi ollakin tasapainon löytäminen? 

Tänään muuten löysin lestinjokilehden tekstari palstalta mielenkiintoisen viestin..
"Älä toitota koko ajan miten onnellinen olet! Kyllä se onni vielä kääntyy! "-Peruspessimisti

Hetken ajattelin että joku on lähettänyt minulle viestin, heh heh.. Mietin vain onko toisen onni joltain toiselta pois? Miksi perus ajatus on ettei onnea saa kertoa? Kyllähän jokainen tietää ettei onni jatku ikuisesti, jokaisen elämässä on ollut ja tulee olemaan huonoja päiviä ja onni hakusessa. Mutta miksei hetkessä saisi olla onnellinen? Miksi pitää vaieta? Pitääköhän tässä itsekkin vähän alkaa synkistämään tekstejä, ettei tule väärin käsitystä?

No vitsi, vitsi. En ajatellut tuhlata aikaani miettimällä mitä kirjoitan. Eihän se minulta ole pois jos joku ei kestä näitä lukea ja kyllä minä uskon että se ongelma ei silloin ole minulla. Ja edelleen korostan että ihan vilpittömästi toivon muidenkin oman onnensa löytävän ja siitä nauttivan.

Jään nyt odottamaan että onni kääntyy jotta voin siten kirjoittaa oikein surkean tekstin itsestäni ja tehdä sillä jonkun onnelliseksi
 ;)

P.s tulipas aika monta kysymystä tähän postaukseen, että vastauksia odotellessa:)