Hitokseen turhamainen minä

Tänään kohtasin kaupassa suuren rakkauden. Nämä kaunokaiset joiden valmistus oli jo tietääkseni lopetettu. Olin päättänyt hankkia nämä lasit. Kun sitten päätin että nyt on se hetki, ei laseja löytynyt mistään, etsin ja etsin, mutta turhaa, ne oli loppu. Olin surun murtama. Selasin nettikaupat ja huutonetit, turhaan. Tavallaan olin jo tästä asiasta päässyt yli,korostan sanaa tavallaan. Tänään sattumalta prismassa törmäsin jälleen näihin kaunokaisiin. Sydämeni oli pakahtua ilosta ja olin innoissani kuin pieni tyttö karkkikaupassa. Ei mitään latasin kuusi pakettia laseja koriin ja vasta siinä vaiheessa muistin, että olen kohdannut tämän kaltaisen vääryyden aikaisemminkin. Kastehelmi sarjan vaaleanpunaiset jälkiruokakulhot maksoivat 34,90 kpl ja vieressä notkuvat lähes kaikki muut värit 24,90 kpl. Miten julmaa.. No onneksi kärkkäisen tavara paratiisista löysin ne hintaan 29,90 joten se asia on jo hoidossa ja jälkiruokakulhot pelastettu..

Ajattelin siis että ei ne voi puolta enempää maksaa kuin muut värit ja tarkistamaan hyllystä hintaa.. 

Ja mitä minun pienet silmät näkevätkään 29,90 paketti.. mitä hittoa,hitokseen on kallista. Hinkaan silmiä ja yritän epätoivoisesti putsata epäilemättäkin silmissäni runsaasti olevia roskia pois.. turhaan. Hinta pysyy samana. Vieressä kirkkaat, siniset, vihreät ja kakki muut sateenkaaren värit joina näitä laseja on tehty seisovat alistuneina hyllyssä hintalappu kaulassa,  jossa on summa 7,90. 

Mitä ihmettä? Vielä kerran tarkistan hinnan ja tota se on. Neljäkertaa kalliimpia kuin muut, pikku hiljaa alan toivoa että pitäisin sittenkin jostain muusta väristä kuten esim kirkkaasta joka on aina halvempaa.

Mutta ei.. vaaleanpunainen pakkomielle ei lähde minusta vaikka kuinka hinkaisi, ei vaikka avuksi ottaisi tolun ja juuriharjan.

Koen suurta vääryyttä, suoranaista julmuutta, pienen sydämen särkymisen.

Kunnes.. 

Ei Hätää.. muistinpa siinä sitten että se on 23.2 ihan selkeästi siis minun syntympäivä. Täytin nimittäin ihan tasan 29- vuotta ja 7:n kuukautta. Olen todella lahjakas keksimään kaikenlaisia "kissanristiäisiä" ilman kissaa jos minä haluan jotain. Esim just tänä vuonna mulla on juhlavuosi kun kolmekymppiset lähestyy, silloin saa viettää syntymäpäiviä ihan joka kuukausi..Mieheni oli ehkä hieman erimieltä, mutta aina voi ostaa myös toisen puolesta;)Ihan nyt sattu kyllä nämä syntymäpäivät sopivaan saumaan. Ei muuta kuin lasit koriin ja kohti kassaa..mieheni ikäväkseen ei ollut ihan niin onnekas, mutta ihan selventääkseni asiaa minä ostin suurimman osan itse;) 

Nyt nämä kaunokaiset kyllä kaipaisivat kovasti ihan omaa vitriiniä jonne majoittua noiden jälkiruoka kulhojen kanssa. Mutta se vaatisi sitten pikkuisen isomman remontin..

Ensin pitäis repiä puuhella irti, jotta siihen mahtuisi se vitriini ja haaveilemani uusi pöytä, no mitä löytyy puuhellan alta? Ruma lattia tai luultavasti ei lattiaa lainkaan. Vaatii lattian uusimisen koko alakertaan jossa nelijöitä ainakin enemmän kun viis. Jos lähdet uusimaan koko alakerran lattian, olisiko viisaampaa laittaa samalla lattialämmitys? No todellakin. Miten sähkölämmitteisessä talossa se onnistuu, olisiko järkevämpää vaihtaa lämmitysmuotoa? No joo vitsi vitsi.. alkaa kuulkaa nyt mennä taas vähän överiksi tämä homma.

Mutta tässä näkee kuinka turhamainen ihminen voi olla.Tämä voi vaikka olla esimerkki siitä miten ei kannata käyttäytyä, tai ainakaan sanoa sitä ääneen.

Mutta saahan joskus olla? Ihan pikkuisen turhamainen, no okei ehkä vähän isosti turhamainen? Ihan joskus vaan..

 Kyllä kuulkaa naisella on oikeus omiin tunteisiin ja minen voi tässä nyt teille tunteettomaksi muuttua.

Se ei kuulkaa tämä minun vaaleanpunainen maailmani pyöri sillä tavoin että kaikki tykkäis vain kirkkaista laseista.

Se on sillä viissiin et minä olen välillä ärsyttävän turhamainen, rakastan kaikkea vaaleanpunaista, kaunista ja ihanan kallista. No niin huh huh kylläpä helpotti, sieltä se tuli, oikein rehellisesti..

Olen niin pahoillani kaikesta:)