Kosketus -saako olla väsynyt?

Siinä se tuijottaa minua silmiin ja virnuilee..ha haa etkö muka tiedä kuka minä olen ja mihin minua käytetään?

Haluaisin vastata että en, mutta kyllähän minä tiedän..imurihan se siinä katselee minua syvälle silmiin ja haluaa että talutan sitä ympäri 180:ntä neliöä.

Mutta mitä jos ei jaksa?

Tuo paholainen ei vastaa, johtuuko sitten siitä ettei johto ole seinässä vai siitä ettei imurit osaa puhua.

Luultavasti viimeinen vaihtoehto on lähempänä oikeaa..

Läppäri sanoo että akkuvirta vähissä kytke laite verkkovirtaan..( johtuisiko 60:stä sähköpostista jotka olen tänään lähettänyt) en jaksa mutta koska en halua että aloittamani teksti haihtuu taivaantuuliin raahustan verkkovirran luo..Onneksi läppäri osaa sentäs puhua ja kertoo mitä täytyy tehdä;)
Matka voi siis jatkua..kunnes - Äiti tule lattialle istumaan. Revin piuhat seinästä ja siirrän jälleen itseni läppärin kanssa olohuoneen lattialle, tälle kertaa johtoa perässä vetäen. Ja mitä tekee pörröpää.. jatka lelujen levittämistä eteisessä, siiryin siis turhaan Hello Kitty kasaan..

Saako joskus olla väsynyt? Sisäinen täydellinen minäni vastaa että ei. Ulkoinen minäni, joka edelleen puolilta päivin on sonnustautunut yöpukuun näyttää kaikesta huolimata väsyneeltä. Ehkä siis olen väsynyt vaikka sisäinen minäni kieltääkin sen. Miksi ei voi antaa itselle lupaa olla väsynyt? Joskus vaan väsyttää, minkäs teet.. Jos on viisas antaa itselleen luvan olla välillä väsynyt, lepää ja lopettaa niitten rästihommien miettimisen.
Sitten kun on levännyt hoitaa ne rästihommat ja näin energiaa ei kulu hukkaan eli siihen niiden tekemttömien töiden miettimiseen.

Tällä viikolla tein vain kaksi työpäivää ( äiti en löydä junaa tule auttamaan..ja jälleen nousen etsimään junaa) kevyesti 23 tuntia sain kahteenpäivään mahtumaan. Aina ensimmänen vapaapäivä kuluu samoissa merkeissä ,väsyneenä. Tässä päivässä on vain se poikkeus että meillä ei ollut aamusta mitään menoa ja moista en muista olleen aikoihin.. no okei kahdelta on keskmmäisen pörröpään puheterapia. Mutta muuten minun ei ole pakko tehdä mitään ylimääräistä, jos tuo imuri ei tujottaisi minua vaativasti..

Harkitsin päikkäreitä tähän väliin, mutta muistin aamun kahdeksan kertaa sohalle makaamaan ( äiti auta minua) ja siitä sit kahdeksan kertaa ylös ( tässä välissä keskustelen juuri koulusta saapuneen pörröpään kanssa ja kuuntelen pienimmän pörröpään tarinaa leikkimökissä asuvasta tontusta) episodia ja totesin että se on ehkä huono idea.. Ajattelin siis kuluttaa energiani tähän ja samalla yritän pysyä hereillä..

Joku kysyi että missä välissä minulla on aikaa tähän, no mullahan on päivässä aikalailla koonainen yksi tunti kun lapset on menneet nukkumaan ja ennen kuin itse menen nukkumaan eli yhdentoista ja kahdentoista välillä ei yleensä ole hirveän suurta ohjelmaa ( johtuen siitä etten jaksa silloin mitään suurta tehdä)
Äiti imurin sisällä on mun paras lempikoruni, ota se pois, käsken kerätä Hello kittyt ensin.. lapsi sanoo ettei jaksa. Olen yhtä ilkeä kuin tuo imuri ainoana erona se että osaan puhua ja vaadin lasta kuitenkin keräämään lelut. Jostain takataskusta pöärröpää kaivaa taikavoimia ja alkaa kerätä leuja, toistaen erinäisiä vaatimuksia samalla, välilä hän heittäytyy lattialle makaamaan ja ihmetelemään .. mietin miltä näyttäisi jos isekkin kesken imuroinni heittäytyisin kenttään ihmettelemään pölypalloja.. Varmaan milenkiintoiselta..

Äit saanko katsoa nyt Hello Kittyä? Kysyn joko junat on kerätty? pörröpää vataa virnistellen että oon.. eli ei ole.. En jaksa enää olla ikeä ja annan junien nyt olla, samalla annan itsellenikin luvan jättää imurin rauhaan, kyllä se siinä odottaa, onhan se siinä jo kaksi päivää reippaasti jaksanut odottaa.. ehkä huomenna katson imuria silmiin ja vastaan kyllä, korostan kuitenkin sanaa ehkä.

Tätä tekstiä kiorjoittaessani minut keskeytettiin aika monesti lauseella joka alkoi ÄITI, josain vaiheessa tajusin ettei tämä tule koskaan päätökseen jos jokaisen asian kirjoitan joten luovuin siitä ja kirjoitin vain osan, mutta tarinan opetus oli kuitenin se että vaikka välillä ärsyttää, on tuo sana ÄITI kuitenkin loppuviimein todella ihana<3 ainakin niin kauan kun murrosikäiset lapset lisäävät siihen etuliitteen idiootti, tyhmä tai muu joku yhtä herttainen.. nautin kaikesta huolimatta äitnä olosta mös väsyneenäkin, olenhan onnekas saadessani olla äiti ja viettää vapaa päiviä kotona pörröpäideni kanssa.