Neljäs kosketus

Tasan 6 vuotta sitten kirpsakan pakkas sään saattelemana perheeseemme syntyi toinen prinsessa
Minusta tuli äiti toisen kerran ja tällä kertaa kokemus oli erillainen. Kotona odotti 3-vuotias uhma-ikäinen, maailman ihanin mies ja koti oli muuttunut osakkeesta isoon omakotitaloon "syrjäseuduille";) .. Toisen lapsen kanssa sain tuntea myös miltä tuntuu kun lapsi joutuu lastenosastolle..siinä vaiheessa hormooni huuruissa se oli ehkä lähes maailmanlopun meinikiä. Tottakai se on iso asia, mutta ei nyt ihan niillä leveleillä.

Nyt tuo pieni alle kolmekiloinen nyytti on muuttunut 6- vuotiaaksi todelliseksi prinsessaksi. Toisinaan hän vaatii palvelua kuin oikea prinsessa ja mielellään kun hänelle puhutaa aloitetaan lause "Teidän Korkeutenne"
Että näin.. no äitinsä tyttö;)

Tämä päivä muistuttaa minua myös kuinka särkyvää kaikki on. Neljä vuotta sitten tänä samaisena päivänä, nuori tyttö päätti elämänsä. Tunsin hänet vain asiakkaana, hän ei ollut siis minulle muuten erityisen läheinen.
Jostain syystä kuitenkin joka ikinen vuosi tuo tyttö palaa mieleeni. Toki se käy mielessä muulloinkin, mutta erityisesti tänä päivänä. Edelleen mietin miksi? Tuo typerä sana Miksi? Siihen ei vastausta tällaisesa tilanteessa koskaan saa.  Kumpa vain jotenkin olisi voinut tuon tytön käteen tarttua ja kertoa että ei ole mitään niin suurta asiaa jota ei voisi selvittää..

Uskon että nyt hänellä on kaikki hyvin siellä jossain pilven reunalla. Mutta läheisten sydän ei koskaan unohda, suru muuttuu mutta kaipaus ja kysymykset jäävät..

Ei ole kauaakaan kun olin itse nuori ja typerä. Olin kammottavan itsepäinen, raivostuttava lapsi. Varmaan vanhempani ovat moneen kertaan miettineet että mitä tuostakin tulee.. ja heittäneet varmaan jo kirvestä kaivoon ettei mitään muuta kuin harmaita hiuksia.. Olen edelleenkin niin pahoillani kaikesta.

Mutta minustahan tuli lähes normaali, yllättävänkin fiksu ja minullekkin on paikka löytynyt, paras paikka.

Voi kumpa voisi tuolaisille nuorille ihmisille kertoa että se nuoruus on vain ohitse kiitävä hetki, jolloin kaikki tuntuu jotain 100 kertaa pahemmalta mitä totuus on. Elämässä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, niin monta mutkaa selvitettävänä ja niin monta ihanaa pitkää suoraa nauttia hetkistä että ei ole mitään minkä takia se tie kannattaisi jättää kulkematta.

Koska elämä on välillä ihan pirun julmaa, olen miettinyt kaiken sen tarkoitusta, miksi joillekkin ihmisille annetaan niin raskas reppu kannettavaksi ja miksi toisten murheet mahtuvat käsilaukkuun. Oman elämäni kohdalla ne ovat todellakin käsilaukku koossa, vaikka välillä on tuntunut että kovin on raskas veska perässä vedettävänä, ei elämässäni ole ollut koskaan sellaista asiaa, etten veskaa olisi olkapäälle jaksanut takaisin nostaa.

Minun ajatusmailmassani kaikella on tarkoituksensa, ainoan aukon ajatukseen tekevät liian aikaisin, hyvästejä jättämättä lähteneet. Vielä en ole tarkoitusta niille löytänyt. Miksi enkelin siipi tarttuu toisen käteen aikaisemmin vieden mukanaan..