Viikonloppu vapaa ja koko perheellä pikku irtiotto arjesta. Ei tosin kovin kauas mutta peräkontin tilavuudesta tai oikeammin sen puutteesta päätellen olisi voinut kuvitella että ollaan lähdetty oikein ajan kans jonnekkin kauemmaskin. Totuus oli 40km matka appivanhempien kaupunkiasuntoon ja kokonainen yksi yö.. mutta kuten aikaisemmin kerroin jo parisuhde lomastani ja 24 h poissa olosta kotoa se sama toimii myös koko perheellä. Tuntuu kuin olisi pidempäänkin ollut pois.
Uskomatonta kuinka pienet pörröpäät odottivat tätä retkeä kuin kuuta nousevaa, hoidossa oli alku viikosta jo kerrottu mitä kaikkea me siellä tehdään ja joka ilta nukkumaan mennessä pörröpäät kyselivät montako yötä vielä. Perjentaina starttasimme viiden hujakoilla matkaan, syömistä, pikku shoppailua, saunaa ja ihmettelyä kerrostalon ikkunasta ja elämyksiä hississä. Ei vaadi älyttömiä että saadaan ajatukset katoamaan arjesta. Ollaan vain -yhdessä.
Koko ajan pienin pörröpää hoki joko ollaan kokkolassa, millon mennään sinne kokkolaan? Ja vaikka kuinka yritimme selittää että ollaan kokkolassa, se ei hänelle sopinut. Oltiin perillä vasta illalla kun saavuimme appivanhempien kaupunkiasunnolle.
Kunnon yöunet ja rauhallinen aamu, no mikä nyt on sitten rauhallista.. no ei ollut kiire minnekkään. Siitä sit aamupäivästä hissillä alas ja ta daa.. perillä ollaan kaupungin keskustassa. Kun asuu kymmenen kilometrin päässä keskustasta on se aika hauskaa hetkellisesti majailla ihan ydinkeskustassa. Siinä pyöriskelimme päivän ja iltapäivällä odotettu hetki pienimmän pörröpään ensimmäinen retki eläkuviin. Onneli ja Anneli oli ihastuttava elokuva jossa aikuinenkin viihtyi ihmetellessä kaikkea söpöä. No joo ihan ei putkeen mennyt pienimmän pörröpään ihka ensimmäinen elokuva retki, vartin jälkeen hän tyytyväisenä nukkui koko loppu elokuvan, että se siitä 9€: n elämyksestä;) muu perhe onneksi pysyi hereillä ja nautti matkasta Onnelin ja Annelin maailmaan.
Illalla meidän pienessä punkassa kylpi vieretysten Onneli ja Anneli.
Nyt Onnelit ja Annelit on untenmailla ja blogit päivitetty, eli tartun isoimman pörröpään käteen ja nautin yhteisestä hetkestä jota säestää taas pyykinpesukoneen hiljainen hurina- KoTi<3
Oi ... tiedän niin ton tunteen,kuinka ihmeellistä on olla heti keskellä kaikkea. Lapsuuden ja nuoruuden todella syrjässä asuneena ja nytkin samoin kuin teidän perhe n. 10 km:n päässä keskustasta voin niin samaistua tuohon kertomaasi tunteeseen :)
VastaaPoistaMyös se, että vaikka vain vähäksi aikaa pääsee pois kotoa... on todellakin tunne kuin olisi ollut paljon kauemmin pois. Ja kun tunne on sellainen, on todellakin päässyt irti normaaliarjesta ja toivon mukaan rentoutunut.
Ihanaa että teillä on mahdollisuus tällaisiin irtiottoihin :)