Ystävänpäivän kosketus

Kuuletko pienen tasaisen sykkeen, tunnetko lämmön lähelläsi, huomaatko kädet jotka tarttuvat kaulaasi se olen minä - ystäväsi<3 

Tänä vuonna(kin) minun ystävänpäivä postini on vielä matkalla..mutta mun rakkaimmat ystävät te tiedätte että se tulee vielä perille..

Tämän päivän ehdoton kosketus oli rakas supermies kaikista kovin mies kummituspoikani Remus<3 työpäivästäni löytyi puolentunnin rako tälle ihanalle pikku miehelle tai oikeastaan kävin tapaamassa rakkaista rakkainta ystävääni mutta Remus on vaan niin pelimies että huh huh..

Voi kumpa voisinkin kertoa edes osan tuon supermiehen tarinaa, mutta se tarina on niin pitkä ja siinä tarinassa on niin monta asiaa joita en osaisi oikeassa järjestyksessä kertoa. Toisekseen minä en ole myöskään oikea ihminen sitä tarinaa kertomaan.

Oman tarinani hänestä voin kuitenkin kertoa..

Se päivä kun tämä pieni mies syntyi, oli varmasti sen syksyn kaikista tuulisin päivä koska olen varma että sen tuulen mukana tuohon pieneen mieheen kulki mielettömän isomäärä taikavoimaa. En tiedä mistä tuulesta kaikki huonotuuri lennähti, mutta edes se ei tuon pienen miehen taistelutahtoa kaatanut.
Sitähän ei kaatanut mikään.

Monen monta puhelua, monen monta nieltyä kyyneltä, niin monta ajatusta ja sydäntä särkevää hetkeä. Tiedän kuinka odotettu tuo pieni ihmeellinen mies oli, tiedän kuinka rakkaudella hänet oli rakennettu.

Tuhansia Miksi kysymyksiä?

Mutta joka ikisestä vuoristoradan alamäestä ja mutkasta tuo pieni ihmemies kipusi ylös. Kokonainen vuosi sitä vuoristorataa mentiin hiton lujaa suurimmaksi osaksi alaspäin, pieni pinnistys ylöspäin ja taas pienen suoran jälkeen uusi mäki.

Muistan kuinka ensimmäisen kerran kohtasin tuon pienen miehen, letkujen, piipittävien koneiden seasta näkyi pieni mies jolla on aina erityis paikka minun sydämessä.

Tänään tuo pieni kaksi ja puolivuotias pörröpää laittoi silmät kieroon ja matki apinaa, kikatti hillittömästi ja teki kaikenlaiset kevätjuhla liikkeet viihdyttääkseen minua. Olin tukehtua pullaan, tiedä sitten naurusta vai onnesta.. Minä olen vain niin onnellinen tuosta kummipojasta joka on opettanut minulle elämästä niin paljon, koskettaut monen monituista kertaa ja tuon pienen miehen hymy on parasta mitä voin ystävänpäivänä saada.

Toivon että se samainen taikavoimatuuli on ollut mukana myös pienistä pienimpien kaksospoikien syntymäpäivänä, toivon että muutaman vuoden päästä nuokin pojat laittavat silmät vinkkuraan ja esittävät apinaa vailla huolta huomisesta, kikattavat ja tekevät pikku kepposia -minä niin toivon että tuo Remuksen kaltainen taisteluntahto asuu noissa pienissä ihmeissä.

Ystävänpäivääni mahtui myös monta ihanaa ystävänpäivä yllätystä ja jokainen lämmitti mieltä, olenko todella ansainnut niin monta ihan mielettömän ihanaa ja rakasta ystävää<3 Kiitos ystäväiseni.