"Minä haluan mennä katsomaan pellejä, minä haluan mennä hoitoon, miksen saa mennä hoitoon, minä haluan mennä katomaan eläimiä nyt, miksi tuo saa mennä kouluun, ei tätä muumia , minä haluan mehua, ei tätä paitaa?!?"
Itkua, tapelua, kiukuttelua ja vaatimuksia, niistä on tämä aamu tehty -lapseni ovat selvästi parantuneet.
Toivoa on myös että itse selviän vielä toistaiseksi ilman mahatautia. Kunnon yö unet ja muutama kuppi kahvia ja iloista sähköpostia. Toivoa on että kiukuttelusta huolimatta tästä tulee hyvä päivä:)
Olin jo aikaisemmin kirjoittanut tekstin asiakaspalvelusta mutta olin sen vahingossa poistanut ennen julkaisua, joten kirjoitan sen nyt uudelleen..
Asiakaspalvelu työ on todella antoisaa, mutta samalla myös toisinaan tuntee itsensä avuttomaksi. On paljon hetkiä jolloin oikeiden sanojen löytäminen on vaikeaa. En varsinaisesti vie töitä kotiin, mutta kohdatessani asiakkaan jonka elämä on kokenut kovan kolauksen, en voi olla viemättä ajattuksia kotiin.
Elämä on välillä niin julmaa. On äärettömän surullista nähdä elämänilon kadonneen, kyynelten täyttämät silmät, surun jättämättä jäljet, väsymyksen luhistaman kehon, itsensä kadottaneen ihmisen. Haluaisin luvata että jonain päivänä kaikki on paremmin, mutta mikä minä olen sitä lupaamaan? En voi, voin antaa toivoa, mutta luvata en voi, vaikka kuinka haluaisin.
Olen valmistunut kymmenen vuotta sitten ja asiakaspalvelu työtä on takana varmaan kaikkiaan 6 -vuotta samassa paikassa. Monta tarinaa, monen monta koskettavaa hetkeä, monta jaettua iloa ja surua. Liian monta surullista tarinaa, liian monta miksi kysymystä, liian monta surullista ihmistä.
Olen iloinen luottamuksesta ja rohkeudesta. Ei ole helppoa kertoa koskettavia asioita, myöntää olevansa katkera, myöntää surun murtaneen. Elämässä eteenpäin pääseminen vaatii että puhuu jollekkin, on se sitten terapeuti, ystävä, äiti tai vaikka kampaaja. On vain tärkeää saada puhua. Suosittelen myös jokaiselle kirjoittamista, sitä kautta on myös helppo purkaa möykkyjä sisältä ja jos ei ole rohkeutta puhua on helpompi kirjoittaa. Puhu tai kirjoita kunhan jollain tavalla purat itseäsi, etkä anna möykyn kasvaa liian suureksi purettavaksi.
Työssäni saan jakaa myös monia iloisia uutisia ja se onkin huomattavasti helpompaa. On helppo olla onnellinen toisen puolesta, varsinkin suunnattoman onnelliseksi minut tekee kun joku suuren surun kohdannut löytää elämänilon uudelleen.
Minulle työllä ja kohtaamillani ihmisillä on todella suuri merkitys. Vaikka välillä tunnen itseni avuttomaksi on kuitenkin ihana huomata että joskus pienellä asialla voi olla suuri merkitys. Eräs useita vuosia asiakkaana käynyt ihminen jonka elämä on olut todella vaikeaa on erityisesti jäänyt mieleen, viimeksi tavatessamme näin väsneillä kasvoilla hymyn ja sanalla kiitos oli oikea merkitys. Hän oli edes hetken onnellinen.Vaikka surua en voi pois viedä, en kenenkään elämän suuntaa muuttaa, en ketään parantaa, mutta jos edes jotain voin antaa edes pienen hetken - olen onnellinen, minä olen palkkani työstäni saanut.
Rakastan työtäni ja jokaisessa työpäivässä on aina jotain mikä koskettaa. Olen onnellinen että saan työtäni tehdä ja kiitollinen luottamuksesta.
Voi kumpa voisin vain enemmän auttaa. Voi kumpa voisin tarttua surulliseen, väsyneeseen käteen ja luvata että jonain päivänä aurinko laskee säteensä jälleen kasvoillesi ja kuivaa kyyneleet. Voi kumpa pienen hymyn vielä näkisin kasvoillasi, ja näkisin että sinä selvisit.
Älä menetä toivoa.
Kirjoitat taas niin tärkeästä asiasta.
VastaaPoistaToivo - joskus niin hento ja herkkä että tuuli voisi sen puhaltaa pois.
Toisinaan toivo on vahva- jo melkein verravissa uskoon, että kaikki järjestyy.
Toivoon itse yhdistän positiivisen ajattelun - ja ainahan sanotaan että niin kauan kuin on elämää on toivoakin. Itse olen opettelemalla opetellut positiivista ajattelutapaa - en kertakaikkiaan anna epäilylle valtaa, sillä epäily on toivon suurin uhka.
Se, että sinä asiakaspalvelijana kuuntelet ihmisten ilot ja surut, on iso asia - ei kukaan sitä odotakaan että sinun pitäisi pystyä jotain tekemään surun murtaman ihmisen suruille; ja kuitenkin sinä teet sen suurimman ja tärkeimmän asian, mitä kukaan voi tehdä. Sinä avaat sydämesi , sinä kuuntelet kun toinen kertoo välillä sydäntä särkeviäkin asioita elämästään. Kukaan ei voi enempää tehdä.
Älä siis sinäkään koskaan muutu, menetä herkkyyttäsi,kykyäsi olla sydämelläsi läsnä ja kuunnella.
Kuitenkaan älä ota meidän muiden murheita liikaa omalle sydämellesi - vain niin voit varjella omaa sydäntäsi ja jaksat eteenpäin.