Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa..


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..

Avaan iltasanomien sivut, pysähdys. Surun murtamaa lähipaikkakuntaa koetellaan vain viikko edellisen onnettomuuden jälkeen taas kohtuuttoman kovaa. Ei voi ymmärtää, ei uskoa todeksi. Aivan liian surullista.
Jokainen surun täyttämä koti on liikaa, aivan liian monta nuorta istuu nyt sateenkaaren toisella puolen.
Lämmin osaanotto jokaiselle äidille, isälle, sisarukselle, ystävälle, tuttavalle joita tämä suru koskettaa.
Halauksia ja voimia.

Useaan otteeseen olen kuullut että lapset ovat vain lainaa, hämmästyttää miksi joidenkin laina-aika on liian lyhyt? Lapsen laina-aikaan ei voi hakea lisä aikaa, lainaa ei voi uusia, voi vain toivoa että toisin kuin asuntolaina se olisi mahdollisimman pitkä. Voi vain uskoa, toivoa ja rakastaa.

Omat lainalapset tekee mieli sulkea syliin ja pitää kovaa kiinni, vaikka tiedän ettei se auta, jonain päivänä on vain pakko päästää irti.

Kummastuttaa myös ihmisten sydämettömyys. Vahingossa eksyin lukemaan kommentteja iltasanomien uutisista. Miksi joillakin on tarve olla ilkeitä tällaisessa tilanteessa? Miksi ihmiset jotka eivät luultavasti asiasta tiedä muuta kuin sen mitä ovat lukeneet lehdestä haluavat tuoda oman idioottimaisuutensa julki. He tekevät omia päätelmiä, arvostelevat ja kirjoittavat ilmeisesti ajattelematta yhtään mitään. Mikään ei tuo noita poikia takaisin, on paljon asioita jotka eivät selviä luultavasti koskaan ja oikeastaan niillä ei ole edes väliä. Edelleen uskon että kaikella on tarkoituksensa ja laina-aika aikaisemmin määritetty. Tämän laina-ajan päättyminen oli  liian julma, ja toivon ettei kukaan tekisi siitä yhtään julmempaa omaisille. Jokainen on jonkun lapsi ja maailman rakkain jollekkin, annetaan jokaisen surulle rauha. 

 Mikä ikinä olikaan syy, miksi kerralla lähti niin monta ja miksi näin julmasti.. Jostain syystä sinne tarvittiin nämä nuoret miehet.
Sateenkaaren toisella puolen on pojilla varmasti kaikki hyvin. 

Todella kauniin muistoajelun pojille järjestäneille nostan hattua. Kaunis ja liikuttava tapa muistaa ja ihailtavaa miten monta ystävää oli ollut mukana, pitäkää toisista huolta, antakaa surulle aikaa ja pitäkää rakkaista muistoista kiinni.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..mutta matka jatkuu..


2 kommenttia:

  1. Samoilla aatoksilla täälläkin alkoi aamu...
    Ihan samaa minäkin ihmettelen, miksi pitää niin julmasti ja ilkeästi kirjoittaa, kun jossain on suurin mahdollinen suru kohdannut perheitä...Jos ei voi asiallisesti kommentoida, voisi pitäytyä kommentoimasta.

    Itsekin toivon jokaiselle, joita nämä onnettomuudet koskettavat voimia nyt ja jatkossa ...

    VastaaPoista
  2. <3 Allekirjoitan joka sanan!
    Aivan huippu hyvä kuva, ihana pörröpää :)

    VastaaPoista

Kiitos <3