Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Mistähän se kiusaaminen sitten tulee..

Niin paljon asiaa, mutta jännä nähdä miten tämän tekstin saa ymmärrettävästi kasaan..Aihe jota olen miettinyt todella paljon ja joka on ollut myös mediassa todella paljon..KOULUKIUSAAMINEN.

Eilen illalla saunoimme ja nautimme ulkotakan lämmöstä. Lapsilla oli yökaverit ja oli mukava seurata kun lapset kirmasivat pitkin pihaa yhdessä. Olin todella onnellinen että lapsilla on ihania ystäviä. Se kun ei ole mikään itsestään selvyys. Keskimmäisen pörröpään kohdalla koulukiusaamisen uhriksi joutuminen ei ole varmastikkaan mikään ihme, koska nyt eskarin aloitettua ero puheen selkeydessä on huomattava. Hän on myös erittäin herkkä, joten jää helposti jalkoihin. Vanhin pörröpää on taas huomattavasti isompikokoinen, mutta hänen luonteellaan epäilykseni voisivat olla päinvastoin. 

Onkin suunnaton onni kun lapseni käy ja toivon mukaan pörröpäät kaksi ja kolme tulevat käymään ihanaa kyläkoulua. Paljon olen kuullut siitä kuinka siellä 1-6 luokkalaiset leikkivät välitunnit yhdessä, yhteishenki on ihan toista luokkaa kun itse käymässäni isommassa koulussa. Uskon myös että tällaisessa pienemmässä koulussa koulukiusaaminen huomataan helpommin. En voi väittää etteikö sitä olisi, mutta mahdollisuudet on pienemmät koska piiri mitä pyöritään on pienempi.

Mutta nykymaailmassa en koulukiusaamista ihmettele yhtään. On aika kurkata peiliin ja huomata että en itsekkään ole mikään pyhimys. Olen koulumaailmassa kokenut molemmat olen saanut osakseni koulukiusaamista ja ollut siellä toisellakin puolella..en tiedä kumpi on pahempi. 
Monia asioita tajuaa vasta myöhemmin ja vaikka silloin sitä ei ymmärtänytkään pienikin asia itselle voi olla toiselle todella suuri.

Olen hankala ihminen edelleen, tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta on vain muutama asiaa joita en siedä ja tietyn pisteen ylimentyä minun on äärettömän vaikea olla hiljaa. Minä joko pidän ihmisestä tai sitten en. Asiakaspalvelutyö opettaaa paljon kärsivällisyyttä, siinä sinun on pidettävä ihan jokaisesta asiakkaasta. Onni on että minulla ei ole kuin ihania asiakkaita:) Ja kaikista ihmisistähän ei tarvitse pitää, mutta toimeen voi tulla.

Mutta mistä tuo koulukiusaaminen saa tuulta purjeisiin? Epäilen että me aikuiset omalla käyttäytymisellä annamme paljon mallia. Muutaman facebook/ iltasanomien kommentti ryöpyn lukemalla selkeää aika paljon. Toisten ihmisten arvostelu lapsen kuullen ei myöskään varmasti anna lapselle hyvää mallia. Ihmiset joilla on tarpeettoman paljon uteliaisuutta toisten ihmisten elämää kohtaan ja tarpeettoman paljon aikaa kertoa omia päätelmiään eteen päin ovat mielestäni myös pahimman luokan kiusaajia. Pienellä paikkakunnalla tämä näkyy todella helposti, ja pahimpiin arvostelijoihin kuuluu lasten sijaan ihan aikuiset ihmiset. Onneksi itse olen nykyään niin itserakas että olen kiinnostunut aikalailla vain omasta elämästäni, siinä on muuten yllättävän paljon miettimistä itselle. Ei ole siis tarvetta miettiä muiden ihmisten valintoja, elämäntapaa ja ulkonäköä. No okei ystävieni kuulumiset kiinnostaa aina, mutta ihan toisessa mielessä, ei sen takia että voisin kertoa niitä eteen päin vaan siksi että välitän.

Suurta ihmetystä aiheuttaa nuo kommenttie takana olevat ihmiset, kellä ylipäätään on aikaa kommentoida negatiivisessa mielessä ihan kaikkea? Tällä viikolla luin tarinan facebookista koulukiusaajasta joka pyysi anteeksi käytöstään. Minusta erittäin rohkea teko enkä hetkeäkään usko että kirjoittaja teki sen julkisuudenhakuisena. Olin ihan järkyttynyt luettuani ihmisten kommentteja. Jokaisella on toki oikeus mielipiteisiin mutta voiko kritiikkiä antaa rakentavasti vai onko todellakin ainoa keino kommentoida tyyliin "sut pitäis viedä saunan taakse.." voiko esim olla vaan ihan hiljaa jossei osaa mitenkään järkevästi kommentoida? 

Kritisoin vanhempien antamaa mallia lapsille toisen arvostelusta, varsinkin jos ei asioista tiedä. Kritisoin myös koulujen tapaa toimia kun kiusaamista ilmenee, minusta vanhemmille tulee ilmoittaa välittömästi. Mitä voit tehdä jos et edes tiedä? Olen kuullut tapauksista joissa kaikki muut tietävät paitsi kiusaajan vanhemmat.. tai kiusatun vanhemmat..koulu painaa villaisella ja sanoo selvittävän asian, mutta mitä jos asia ei selviäkkään?
Suosittelen myös ei minun lapseni ajatuksen tunkemaan piirongin laatikkoon, monesti joukossa tyhmyys tuppaa tiivistymään. On myös hyvintodennäköistä että kiusaamiselle on jokin syy, jos lapsi voi huonosti itse voi olla että lapsi purkaa omaa pahaa oloaan muihin, tässäkin tapauksessa olisi juuri äärimmäisen tärkeä että koulu infoaa kotia, jotta asiat selviäisivät. 

Kiusaamista en hyväksy missään määrin mutta en sitä myöskään ihmettele tässä nykymaailmassa. Negatiivisuus leviää somessa kuin kulovalkea, se mahdollistaa helppomman tavan kiusata ihan lapsilla kuin aikuisillakin. Niitä kommentteja on siellä niin helppo jaella nimettömänä tai toiset tollot ihan omalla nimellä. Ikäväkyllä epäilen että tämä teksti ei ehkä tavoita niitä ihmisiä joille sen tarkoitan, mutta yksikin herännyt ajatus on jo hyvä.

Negatiiviset ihmiset on mielestäni jokin ihan oma ihmislaji. Miten joku ei koskaan näe missään mitään hyvää, miksi joku haluaa aina loukata muita, pahoittaa mielen, sivaltaa vain sivaltamisen ilosta? Millaisia lapsia tulee negatiivisessa ilmapiirissä? Epäilen että ei ainakaan kovin positiivisia? Millaisia lapsia tulee onnettomasta kodista? Epäilen ettei kovin onnellisia. Millaisia lapsia tulee kodista jossa ei välitetä, rakasteta ja anneta olla omaitsensä? Epäilen että ei kovin ehjää lasta.

En sano että vain kodilla on merkitys lapseen, mutta kyllä sillä suuri merkitys on. Ihan hyvästä kodistakin voi tulla surullinen lapsi tai koulukiusaaja, mutta miksi? Se on se juttu mikä pitäisi ratkaista, miksi joku kiusaa? 

Itse olen pahoillani siitä miten olen käyttäytynyt joskus ja jos olen jonkun mielenpahoittanut. Itse aloitan oman kamppanjan itseni kanssa katsomalla peiliin. Uskon että jokaisella on jotain korjattavaa.
Lapsilleni opetan mikä on oikein, rakastan ja välitän, kuuntelen ja olen läsnä. Mutta silti en oleta että minun lapseni olisi parempia kuin muiden, jokainen lapsi lähtee samalta viivalta ja jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen matkaan.

4 kommenttia:

  1. Taas kerran sinä ystäväni teit sen; kosketit sydän juuria myöten...
    Itsekin kiusatuksi joutuneena, samoja asioita miettinyt eräänkin kerran. Varsinkin siinä vaiheessa kun omat lapset olivat koulussa.
    Kerroin heille omat kokemukseni ... ja myöhemmin sain kuulla poikani menneen yläasteella väliin, kun tuttua poikaa kiusattiin. Tyttäreni ovat molemmat olleet yläasteella tukioppilastoiminnassa mukana.
    Pieniä asioita mutta ainakin noissa asioissa koen onnistuneeni äitinä - tosin enhän minä heitä yksin ole kasvattanut- siis kaikki kunnia omalle miehelleni myös.
    Jossain vaiheessa mietinkin sitä, että minulle henkilökohtaisesti olisi ollut paljon kovempi paikka ja tuntunut melkeinpä pahemmalle se, jos lapseni olisivat olleetkin niitä kiusaajia.
    Myös se on totta että usein vanhemmat ovat ällistyttävän sinisilmäisiä lapsiensa suhteen - varmaan minäkin joissakin asioissa.Mutta aina jos aikaisemmin tuli tietooni lasten välisiä kiistoja tmv. , ensimmäinen kysymykseni oli, entä mitä sinä teit?? Joskus paljastuikin, että syytä oli ihan yhtä paljon , jos ei enemmänkin myös omassa lapsessani kuin siinä toisessa.
    Kaikesta tästä huolimatta koen, että omista lapsistani huolimatta omista puutteistani, on kasvanut sosiaalisia ja empaattisia nuoria ihmisiä.

    Kiitän vielä kerran sinua Marika tästä kirjoituksesta; sinulla on todellinen lahja koskettaa myös sanoillasi, osut asioiden ytimeen, kirjoitat elävästi, värikkäästi,herkästi... olisipa enemmän kaltaisiasi ihmisiä <3

    VastaaPoista
  2. Totta puhelet!
    Olen sitä miettinyt itsekin. Miksi?!
    Tuo negatiivisuus on myös niin totta. Olen huomannut mm. facessa, että sanonpa mitä tahansa, joku aina on vääntämässä negatiivista skeidaa sinne. Ja tykätään kaikesta, olipa miten surullista tahansa. Tykätään, jos toisella on paha olla. Lisätään pahaa oloa. Ja jos on hyvä olla, väännetään mitä tahansa, että olisi paha olla. Kaikki mistä ilahdut ja innostut, muutetaan vääräksi ja pahaksi. Kuten vaikka se, että ostimme Putinjuustoa. VOi kuinka sain kuullakkaan, että teimme väärin! Olimme huonoja ihmisiä! Suorastaan varastimme oikeuden maalla asuvilta ostaa sitä... Jne jne. Jos minusta aikuisena tuntuu pahalta tuollainen, miten sitten lapsesta, joka kuulee ja näkee sitä koko ajan kotona!? Tai jos lapsea kohtaan on vastaavaa hyökkäystä koulussa, päiväkodissa tai missä tahansa!? Kuinka pahalta lapsesta tuntuu?!?! Ja mikä saa kiusaajan tai sen alati valittavan ja katkeran ihmispolon käyttäytymään niin? Miksi eivät huomaa omaa hyvää elämäänsä? Miksi?!

    VastaaPoista
  3. Olet niin oikeassa ihan kaikessa - eli koski kyllä iholle itsellänikin ja laitan kyllä tämän jakoon! Toivottavasti ihmiset alkaisivat ajatella enemmän mitä omalla käytöksellään tekevät lapsille - kiusaaminen, toisten perusteeton arvosteleminen ja negatiivisuus periytyvät valitettavasti lähes aina lapsille :(

    VastaaPoista
  4. Marika, tää oli niin hyvin ajateltu ja niin hyvin ajatus paperille saatu. Kiitos! Erityisesti omaan mieleen tarttui tuo negatiivisuus, ollaanhan me paljon tästä porukallakin puhuttu. Luulisin, että lapsi oppii tällaiset jutut yhtä helposti kun lapset oppii muitakin - eli yleensä ottaen nopeammin kuin me aikuiset. Tän negatiivisen asenteen suhteen se on tosi harmi, koska se vaikuttaa meidän kaikkeen tekemiseen: uuden oppimiseen tai haluun ylipäätään oppia uutta, ystävien löytämiseen, työpaikan haussa, itsetunnon suhteen, toisten ihmisten arvostamiseen - the list goes on...Haleja <3

    VastaaPoista

Kiitos <3