Ystävänpäivä kukat ovat kuihtuneet mutta onneksi tosi ystävyys ei kuihdu koskaan. Vaikka viime aikoina hermojani on hieman koeteltu olen elossa taas.
Kiitos ihanien kommenttejen ja ystävien<3
Kuten jo sunnuntaina kirjoitin, päätin piristyä ja mennä eteen päin, täällä ollaan ja hyvin pyyhkii taas.
En toki kiellä etteikö enään harmittaisi, mutta olen jälleen suunnannut katseeni muihin elämän tärkeisiin juttuihin.
Työssäni kohtaan paljon ihmisiä, monenlaisia murheita. Läheisensä menettäneitä, parisuhteensa kadottaneita, elämän kolhineita, väsyneitä, sairaita, katkeria, surun murtamia. Jokainen tarina koskettaa jokainen hetki antaa ajateltavaa, minä olen täällä ja minulla on kaikki niin hyvin kuin olla vain voi. Ei yksi kirjan julkaisun viimästyminen ketään todella satuta, ehkä hetkellisesti heikentää mutta ei todellakaan pysyvästi.
Vaikeuksien tarkoitushan on vain pysäyttää jotta näkisit taas kaiken kauniin ja oikeasti koskettavan.
Rutistan mun pörröpäitä, rakastan niitä lujasti, anna kaikkeni, unohdan typerät murheet, elän hetkessä ja pidän lujasti kii -mun onnesta.
Olet taas niin oikeassa...valoa kohti meidän on katsottava vaikka pilviä taivaalle ilmestyisikin.
VastaaPoistaEilen toi uutisen joka vaihteeksi toi tänne pilven riekaleen aurinkoa peittämään, mutta uskomalla ja toivomalla, positiivista energiaa eteenpäin lähettäen toivon kaiken kääntyvän parhain päin.
Meillä -eli perheelläni ja minulla - ei ole hätää; lähipiiriä vain koetellaan...
Mun ystävä <3
VastaaPoista