Ei se lähde vaikka mitä teen, ulkona myrskyää ja tunne on sama myös sisällä. Päivä on mennyt itseä kasassa pidellen, en tiedä itkiskö vai nauraisko, huutaisko vähän vai mitä tässä tekisi.. ikävä kyllä ei ole ketään johon tätä purkaa, olen yksin.
Kirjaprojekti on siis totaali jäissä, tai mistäs minä sitä varsinaisesti tiedän kun ei sitä tiedä kuin taittaja itse, mutta yhteys on hitokseen heikko. Uutta taittajaa odotellessa..että näillä mennään ja suunnitelmia laitetaan uusiks kaikinpuolin. Ehkä lähetän jällen 80:ntä sähköpostia, ehkä odotan ja odotan ja toivon ja toivon.
Olen muuten loistava hakemaan kaikesta negatiivisimman puolen, sille tielle kun lähden minusta saa kyllä ehkä maailman vit..simman ihmisen. Lasten kanssa yritän olla normaali, mitä nyt normi kaaoksen keskellä pinna saattaa palaa pikkuisen astetta helpommalla.. muuten en jaksa enää esittää. Vaivun nyt hetkelliseen synkkyyteen ja yritän keräillä palaset taas huomenna tai yli huomenna tai jonain päivänä kasaan..
Sinulla on lupa ollakin myrskyävissä ajatuksissa ja tunnelmissa - en yhtään ihmettele fiiliksiäsi.
VastaaPoistaEhkäpä tälläkin sotkulla on se jokin salattu tarkoitus - en vain ymmärrä sitä tässä vaiheessa yhtään enempää kuin sinäkään.
Mutta jos se yhtään lohduttaa, niin me ystävät ollaan sun tukena vaikka sitten näin virtuaalimaailman kautta.
Nimittäin hyvää jaksaa odottaa... ja sitten kun se kirja käsiimme saadaan sitä makiampaa ja mukavampaa se on...tsemppiä <3
siis mitä on tapahtunut?! Miksi?! Sinkoilee vain kysymysmerkkejä suuntaan jos toiseenkin ja suunnaton hämmennys sekä kiukku puolestasi sekoittuvat keskenään.
VastaaPoista